Palanga (Liettua) - nähtävyyksiä, monumentteja ja matkailukohteita

Klaipeda on Liettuan Itämeren rannikon suurin kaupunki, kun taas Palanga on suosituin lomakohde. Tuhannet liettualaiset ja vierailijat muista maista lepäävät täällä joka kesä. Onko kaupungissa itsessään jotain, mikä saattaisi kiinnostaa puolalaista turistia? Tietysti!

Lyhyt kaupungin historia

On vaikea sanoa, mistä se tulee sana Palanga. Kielitieteilijöiden mukaan se tulee vanhoista ajoista palas merkitsevä suot. Asukkaat silti he vaativat sanaa palange tuo on ikkunalaudalla, väittäen, että menneiden tulvien aikana vedenpinta ylsi talojen ikkunoihin asti. Voimme kuitenkin varmasti sanoa, että ensimmäinen maininta tällaisesta asutuksesta ilmestyy 1100-luvulla.

Sijaintinsa vuoksi Palanga joutui teutonilaisten hyökkäysten kohteeksi, ja ritarikunnan vallan murskaamisen jälkeen siitä tuli yksi tärkeimmistä Liettuan satamista Itämerellä. Kaupunki sai lukuisia etuoikeuksia ja kehittyi hyvin nopeasti aina Pohjansotaan asti, jolloin satama paloi. Paikallisten tarinoiden mukaan sen jäännökset ovat nykyään merenpohjassa. 1800-luvun lähteet kuitenkin kertovat, että kaksisataa vuotta sitten Święta-joen suulla (nykyisin kaupungin hallinnollisten rajojen sisällä) sijaitsevan sataman jäänteitä katseltiin. Palanga oli taantunut, ja näytti siltä, ettei mikään voisi palauttaa sitä entiseen loistoonsa. Asutus alkoi kuitenkin yllättäen toimia muodikkaana lomakohteena, ja vuonna 1824 Tyszkiewiczien perhe osti kaupungin. Hän oli täällä mm Adam Mickiewicz (runoilija saapui kylpylän ensimmäisellä kehityskaudella ja asui vaihtoehtojen puutteen vuoksi vuokramökissä). Kaupungin kehitys houkutteli myös muita taiteilijoita, ja Palanga kutsuttiin "Baltic Zakopane".

Hän tunsi olonsa erityisen mukavaksi täällä Władysław Reymontkuka kirjaimissa mainitsi kirjoittavansa "Chłopów" erittäin nopeasti tuossa kaupungissa. Myös Palanga inspiroi Stanisław Witkiewiczettä hän edes maalasi "Stagecoach meren rannalla" jos "Draamaa Palangan rannoilla".

Kuten läheisessä Klaipedassa, salakuljetus hallitsi täälläkin. Sen on täytynyt olla yleinen ilmiö, koska he jopa huomasivat sen Puolan kuningaskunnan ja muiden slaavilaisten maiden maantieteellisen sanakirjan kirjoittajat kirjoittaminen: "Paikallinen väestö salakuljettaa jatkuvasti tavaroita suuressa mittakaavassa". Täällä käytiin myös meripihkaa kauppaa. Palanga oli tärkeä kaupunki myös Puolan suurten kansannousujen aikana. Sekä 1831 että 1863 yritettiin kuljettaa aseita syvälle maahan, mutta joka kerta tuloksetta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen lomakeskuksesta tuli osa Liettuan valtiota. Vaikka puolalaiset lakkasivat tulemasta tänne, heidän tilalleen tuli liettualaiset. Neuvostomiehityksen aikana merenrantakylpylässä vieraili runsaasti sosialistisia aktivisteja (mukaan lukien Leonid Brežnev). Nykyään tämä hyvin hoidettu kaupunki isännöi monia Liettuan, Puolan ja muiden naapurimaiden asukkaita.

Palangan muistomerkit

Kaupunki on tyypillinen perinteinen lomakeskus, joka muistuttaa arkkitehtonisesti Latvian Jurmalaa. On kuitenkin myönnettävä, että turistien vuotuisesta hyökkäyksestä huolimatta se on siisti ja puhdas. Sesonkiajan jälkeen Palangassa on paljon rauhallisempaa ja hiljaisempaa, ja rannat ovat tyhjiä. Kaupungissa vierailun aikana kannattaa nähdä:

Entisen terveyskeskuksen puurakennukset

Tosin 1800-luvun tyypillistä arkkitehtuuria ei juurikaan ole, mutta voimme nähdä esim. vanha apteekki (Vytauto 33). Ilmeisesti täällä keksittiin kuuluisa liettualainen tinktuura "999".. Tässä rakennuksessa asunut apteekki menetti terveytensä ja omaisuutensa etsiessään täydellistä tinktuuraa. Testamentissaan hän jätti vaimolleen pitkän ja… reseptin kuuluisalle liettualaiselle troijalaiselle.

Samalla kadulla (Basanaviciusan ja Vytauton kulmassa) sijaitsee entinen kurhaus, eli puinen kylpylätalo. Ennen palatsin rakentamista kreivi Tyszkiewicz asui täällä ja antoi sen sitten potilaille. Kannattaa myös nähdä muutama puuhuvila, joissa on entisiä ja nykyään potilaiden majataloja.

Kasvitieteellinen puisto (Palangos miesto botanikos parkas)

Minun on myönnettävä, että verrattuna moniin puistoihin ja kasvitieteellisiin puutarhoihin tämä on todella vaikuttava. Lähinnä siksi monet polut kulkevat täällä luonnollisesti kasvavaa mäntymetsää pitkin. Puut kaadettiin vain Tyszkiewiczin palatsin rakennuspaikalta, jäljellä olevat männyt kasvavat edelleen. Arkkitehti 1800-luvun lopulla perustettu puisto Edward Andre yritti säilyttää rannikkometsän luonnollisen ulkonäön ja suoritti tehtävänsä loistavasti. Yksi kuuluisimmista paikoista metsässä on Biruta-kukkula (Birutės kalnas). Legendan mukaan täällä oli pakanallinen temppeli, jossa asui kaunis Wajdelotka Biruta. Siitä piti liettualainen prinssi Kiejstut, joka neitsyyslupauksistaan huolimatta kidnappasi tytön ja pakotti hänet naimisiin. Kuten jokaisessa legendassa, tässäkin on totuuden siemen - todellakin, herttua Kiejstutilla oli tämän niminen vaimo, myöhemmän herttua Witoldin äiti.

Nykyään kukkulalla on pieni kappeli, jonka juurella on Tyszkiewiczin perheen rakentama Lourdesin Neitsyt Marian luola. Toinen puiston mielenkiintoinen elementti on palatsin edessä oleva tyypillinen elementti Kristuksen hahmo kädet ojennettuina. Sen sanotaan kirjoittaneen Bertel Thorvaldsenin, mutta siitä ei ole suoraa näyttöä. valitettavasti Neuvostoliitto tuhosi veistoksenja mitä voimme katsoa tänään vain sen uskollinen jälleenrakennus.

Toinen mielenkiintoinen veistos on tämä Eglen hahmo, käärmeiden kuningatar - hahmo liettualaisista legendoista, joka legendan mukaan meni naimisiin ja rakastui jättimäiseen käärmeeseen, ja hänen traagisen kuolemansa jälkeen jumalat muuttivat hänet puuksi.

Tyszkiewiczin palatsi ja meripihkamuseo (Palangos gintaro muziejus)

Ajatus palatsin rakentamisesta tänne syntyi 1800-luvun lopulla. Palangan omistaja kreivi Feliks Tyszkiewicz kutsui tähän tarkoitukseen saksalaisen arkkitehdin Feliks Schwechtenin. Ensin alue uusittiin - kaivamalla lampi rakennettiin mäki, jolle se oli kasvanut kaksikerroksinen uusrenessanssirakennus. Vahingoista huolimatta asuinpaikka selvisi ensimmäisestä maailmansodasta. Palatsi jäi kansallistettiin toisen maailmansodan jälkeen. Tyszkiewiczien perhe sai sen takaisin 1990-luvulla, mutta rakennus päätettiin luovuttaa kaupungille.

Mielenkiintoista on, että asunnon perustaja Feliks Tyszkiewicz alkoi kokoontua palatsiin meripihkan kokoelma. Nykyään museo voi ylpeillä yksi tämän kauniin koristemateriaalin suurimmista kokoelmista. Vaikka näyttely ei ole yhtä moderni kuin Gdańskin meripihkamuseon näyttely, kerättyjen inkluusioiden määrä on todella hämmästyttävä! Palatsin pohjakerros on varattu historiallinen näyttely, joka esittelee Tyszkiewicz-suvun historiaa. Kannattaa käydä myös hyvin varustetussa museokaupassa. Museo on avoinna kauden aikana tiistaista sunnuntaihin klo 10.00-20.00 (sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 19.00 asti) ja sesongin ulkopuolella klo 10.00-17.00 (sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 16.00 asti). Pääsyliput maksavat 2,32 € (1,16 € alennettu, lapset ilmaiseksi).