Monemvasia (Peloponnesos): nähtävyyksiä, monumentteja, nähtävyyksiä

Sisällysluettelo:

Anonim

Se rakennettiin merestä ulkonevalle kalliolle Monemwasia (kreikaksi: Μονεμβασία) on yksi Kreikan Peloponnesoksen kauneimmista kaupungeista, ja sen sijainti herättää välittömästi assosiaatioita kuuluisaan Gibraltariin.

Aiemmin Monemvasia oli tärkeä satama ja kukoistava kauppakeskus, ja nykyään se muistuttaa avointa arkkitehtuurimuseota. Punaisilla laatoilla peitetyt tiilitalot, kapeat käytävät, bysanttilaiset kirkot tai niiden rauniot, upeat näkymät - kaikki kietoutunut lukuisiin tavernoihin, ravintoloihin ja kauppoihin. Jos vierailet Peloponnesoksen eteläosassa, olisi synti olla tulematta tänne!

Lyhyt kaupungin historia

Turvasatamasta Peloponnesoksen tärkeimpään keskiaikaiseen satamaan

Kun etsimme kaupungin alkua, meidän on palattava takaisin VI vuosisadallakun Balkanin niemimaalla alkoi asua pohjoisslaavilaisia. Hyökkääjät asettuivat kaikkialle Balkanille, miehittivät hedelmällisimmät maatalousmaat ja pakottivat alkuperäisväestön pakenemaan linnoitettuihin kaupunkeihin ja vaikeapääsyisiin paikkoihin.


KUVAT: 1. Hagia Sofian kirkko; 2. Kävely Yläkaupungissa;

Uhka tavoitti myös kreikkalaiset Laconia, joka saa sen asukkaat päättämään turvallisen linnoituksen rakentamisesta. Paikaksi valittiin lähellä rannikkoa lepäävä merestä kohoava korkea kallio, joka yhdisti Peloponnesoksen niemimaalle vain kapea pengertie. Tällä kivellä on 1,5 km pitkä, kohteeseen 500 m leveä ja on suunnilleen pitkä 200 m. Ensimmäinen asutus perustettiin sen huipulle.


KUVAT: Monemvasia (Peloponnesos) - kävellessäsi alakaupungissa

Monemwasia sen perustamisesta lähtien 583 tai 584, kohteeseen 1460 (lyhyillä tauoilla) se oli osa Bysantin valtakuntaa. Vuosisatojen kuluessa kaupunki kehittyi pienestä asuinpaikasta yhdeksi Itä-Rooman valtakunnan tärkeimmistä satamista ja kauppakeskuksista, johon vaikutti ensisijaisesti sen sijainti idän ja lännen välillä. Dynaaminen kehitys alkoi X vuosisataja sisään XIII vuosisadalla keisari Andronicus II Palaiologos on myöntänyt kaupunkilaisille laajat kauppaetuoikeudet. Tänä aikana kaupungin tärkeimpiä kirkkoja, jotka nykyään tunnetaan nimellä, laajennettiin Hagia Sofia.


KUVAT: 1. Näkymä Monemwasista; 2. Kävellessään alakaupungissa;

Monemvasia oli kuuluisa kaupastaan makea väkevöity Malmsey-viini, sekä oliiviöljyä, silkkiä tai luonnollista punaista väriainetta ns kermes. Sen asukkaat työskentelivät pääasiassa merikauppaan liittyvissä ammateissa. Kaupungissa vieraillessa oli helpoin tapa tavata kauppiaita, merimiehiä, puuseppiä, laivanomistajia ja … merirosvoja. Heidän lisäksi korkeassa asemassa olivat myös välinevalmistajat ja taloja rakentaneet kivenhakkaajat. Kultaisina aikoina jopa Monemvasia oli asuttu 60 000 ihmistä!


KUVIA: 1. ja 2. Kävely ympäri kaupunkia; 3. Arkeologinen museo;

Linnoitettu kaupunki bysanttilaiseen tyyliin

Vielä nykyäänkin kaupungin suurin ylpeys on sen hienostunut linnoitusjärjestelmä. Monemvasia perustettiin Bysantin kaupunkilinnojen hengessä ja koostui kolmesta puolustuslinjasta. Kiven korkeimmassa kohdassa (ns akropolis) pysyvä linnoitus neliönmuotoisena linnoituksena, jonka jokaisessa kulmassa on tornit, joka oli viimeinen puolustuspiste.

Se ulottui juuri sen alapuolelle Yläkaupunki, myös linnoitettu ja suojattu jyrkillä kallioilla, joissa sijaitsi tärkeimmät julkiset ja uskonnolliset tilat. Alhaalla, kallion rinteellä, oli seinien ympäröimä kolmelta sivulta Alakaupunki. Molemmat osat erotettiin muurilla, ja kulku niiden välillä oli mahdollista vain monumentaalisen portin kautta, jossa varuskunta sijaitsi.


KUVAT: 1. Monemwasia; 2. Kävely Yläkaupungissa;

Se oli perinteinen Bysantin kaupunkien järjestelmä, jota voimme havaita myös Mystrassa ja Thessalonikissa. Jos hyökkääjät halusivat valloittaa Monemvasian, heidän oli ensin murtauduttava Alakaupungin muurien läpi, sitten murtauduttava kalliolla sijaitsevaan Yläkaupunkiin ja lopulta valloitava linnoitus.

Silloisten insinöörien ja arkkitehtien taidoista kertoo parhaiten se, että asukkaat onnistuivat torjumaan menestyksekkäästi arabien hyökkäykset ja normanien hyökkäyksen vuonna 1147.


Nykyään näkyvä linnoitusten ilme on seurausta myöhemmin venetsialaisten suorittamasta jälleenrakennuksesta, joka käytti muurien alkuperäistä reittiä ja vahvisti niitä lisäksi sopeutuen uusiin haasteisiin eli tykistön käyttöön ja sitä vastaan puolustautumiseen.


Nimi ja viini

Nimi Monemvasia on johdettu kahdesta kreikan sanasta, raha ja emvasiajoka yhdistettynä voitaisiin kääntää yksittäinen passi. Tämä johtui siitä, että kapeaa pengertietä pitkin kaupunkiin oli vain yksi kulkuväylä.


Nykyään saarelle vie tavallinen silta, mutta aina loppuun asti XIX vuosisadalla sen tilalla seisoi neljätoista kaareva rakennelma, jonka keskellä oli puinen laskusilta, jota voitiin vaaran sattuessa nostaa. Pääsyä risteykseen suojattiin lisäksi vartiotorneilla (joita ei enää ole) risteyksen molemmissa päissä.

Venetsialaiset sen sijaan käyttivät italialaista nimeä Malvasiajoka saattaa olla tuttua viinin ystäville. Tästä suosittu rypälelajike on saanut nimensä malvasiajota viljellään eri alueilla Välimerellä (eikä vain). Aiemmin Monemwasia oli yksi tämän alkoholin tärkeimmistä kaupan keskuksista.


Nykyaika

Bysantin kukistumisen jälkeen Monemvasia oli venetsialaisten vallan alla (lat 1460-1540 ja 1690-1715) tai ottomaanit (1540-1690 ja 1715-1821). Viimeksi mainitun aikana historialliset kirkot ja jotkut julkiset rakennukset muutettiin moskeijiksi. Uudet kuvernöörit laajensivat myös olemassa olevia linnoituksia vahvistaen niitä ja lisäten niihin linnakkeita.

Vallanvaihdoksen jälkeenkään Monemvasia ei lakannut olemasta tärkeä kauppakeskus, ja tuolloin toteutetut rakennushankkeet huomioon ottaen sen voitiin jopa katsoa kukoistavan. Vasta toisella puoliajalla Kahdeksastoista vuosisata, Venäjän ja Turkin sotien aikana kaupunki joutui taloudelliseen taantumaan. Viime kädessä 23. heinäkuuta 1821 se vapautettiin ja liitettiin vasta muodostettuun Kreikan valtioon.

Monemvasia: nähtävyyksiä ja käytännön tietoa

Nykyaikainen Monemwasia on tyypillinen turistikaupunki. Valitettavasti historialliset rakennukset ovat säilyneet vain Alakaupungissa, jossa nykyään on ravintoloita, kauppoja ja hotelleja viehättävissä rakennuksissa.


KUVAT: Yksi kirkoista - Monemwasia

Alakaupunki ei ole yksi suurimmista, mutta sitä voisi liioittelematta kutsua avoin museo. Kannattaa vaeltaa eri sivukaduilla, joista löytyy bysanttilaisten kirkkojen jäänteitä ja muita monumentteja.


KUVAT: Monemwasia - matkalla Yläkaupunkiin

Yläkaupungin kohdalla kirjaimellisesti yksittäisiä esineitä on säilynyt kokonaisuudessaan, ja loput muistuttavat tyypillistä arkeologista kohdetta - vierailijat voivat löytää pääasiassa perustuksia ja raunioita. Siitä huolimatta kannattaa mennä yläkertaan, jossa kunnostetun monumentaalisen portin ja Haga Sofian kirkon lisäksi meitä odottavat upeat näkymät.

Tilanne on samanlainen linnoituksen kanssa, josta on säilynyt vain jäänteitä. Ne ovat varmasti todellinen herkku vanhojen linnoitusten harrastajille, mutta muut voivat kokea pienen pettymyksen. Sitä enemmän linnoituksen naapurustossa ei ole upeita näkymiä, jotka voisivat korvata kävelyn.


On parasta suunnitella alkaen useista tunteista enintään puoleen päivään (jos aiomme myös istua jossain tavernassa ja levätä).

Jos tulemme autolla, on valittavissa kaksi pysäköintivaihtoehtoa. Jotkut ihmiset pysähtyvät kaupungin pääportille johtavan tien puolelle. Voimme pysäköidä myös sillan vasemmalla tai oikealla puolella oleville parkkipaikoille, joista jäämme odottamaan 20 minuutin kävelymatka. Pysäköinti sillalle oli meille mukavampaa, joten meidän ei tarvinnut huolehtia mahdollisesta tukkeutumisesta ja poistumisongelmista.


Voimme mennä kaupunkiin toisesta kahdesta portista. On kätevintä kävellä tietä pitkin ja astua sisään pääportin kautta. Vaihtoehtoisesti voimme seurata ylempään porttiin johtavaa polkua. Vaihtoehto numero kaksi tarjoaa meille paremmat näkymät, ja näemme pääportin joka tapauksessa, kun lähdemme kaupungista.

Monemvasia: nähtävyyksiä, monumentteja, mielenkiintoisia paikkoja

Alakaupunki

Alakaupunki (Kato Polis) oli Monemvasian kaupallinen keskus. Täällä sijaitsi käsityöpajoja, kauppoja sekä kauppiaiden ja merimiesten taloja. Alue oli myös täynnä uskonnollisia keskuksia. Tiedämme lähteistä, että kaupungin alaosassa oli ainakin yksi 27 kristillistä rukouspaikkaa: kirkot, luostarikatoliset, kappelit ja perhekirkot. Vain osa niistä on säilynyt meidän päiviimme asti, myös osa raunioina…


Mukulakivikatuja tutkiessamme törmäämme arkkitehtuuriesimerkkeihin eri aikakausilta. Alkuperäisistä bysanttilaisista rakennuksista on kuitenkin säilynyt vain vähän. Suurin osa rakennuksista on peräisin ottomaanien ja venetsialaisista ajoista, vaikka ne on pystytetty olemassa olevien keskiaikaisten rakenteiden perustuksille. Nykyään historiallisissa taloissa on tavernoja, kauppoja ja majoitustiloja. Joissakin ravintoloissa on mukavat kattoterassit, joilla voimme nauttia sekä aterioista että upeista näkymistä. Kaikkea tätä täydentävät viehättävät neliöt, joissa on puita (esim. oliivipuita).

Alakaupunki ei vie kovin laajaa aluetta ja sen ympärillä kannattaa kävellä ilman suurempaa suunnitelmaa.


Arkeologinen museo

Vähän Arkeologinen museo (kreikaksi: Αρχαιολογική Συλλογή Μονεμβασιά) sijaitsee historiallisessa rakennuksessa 1500-luvulla entisen moskeijan rakennus, joka seisoo pääaukiolla kaupungin alaosassa. Vaikka laitos ei eroa kooltaan ja voimme helposti vierailla siellä enintään 20-30 minuutissase on ehdottomasti katsomisen arvoinen.


Kokoelman ylpeys ovat ala- ja yläkaupungin monumenteista tallennetut koristeelliset veistoselementit. Seuraavat ansaitsevat erityistä huomiota: 1100-luvun temppeli (arkkitehtuurissa ikonostaasin esi-isä) löydetty yhdestä Alakaupungin kirkoista ja 1100-luvun marmorinen ovenkarmi ovesta, joka on otettu Hagia Sofiasta.

Niiden lisäksi kävijöitä odottaa: historiallinen kaivo, veistetty Venetsian tasavallan heraldinen vaakuna, marmorilaattoja, lautasia ja muuta posliinia sekä kaupungin historiaa esitteleviä tauluja.


aukio ja Elkomenos Christoksen kirkko

Alakaupungin pääaukiolla sijaitsevan arkeologisen museon lisäksi näemme myös erillisen kellotapulin, keskelle sijoitetun tykin ja Elkomenos Christoksen kirkko (Kristuksen puolalainen ketjuissa).

Ensimmäinen temppeli tälle paikalle rakennettiin luultavasti ensimmäisinä vuosisatoina kaupungin perustamisen jälkeen, mutta nykyään näkyvä rakennus sai nykyisen muotonsa vasta 1600-luvun lopullakun kupoli ja narthex (katettu eteinen) lisättiin.

Temppelin tunnetuin monumentti on ikoni, joka kuvaa Kristuksen ristiinnaulitsemista 1400-luvun jälkipuoliskolla.

SISÄÄN marraskuuta 1979 tämä keskiaikainen taideteos on joutunut varkaiden saaliiksi. Onneksi kuvake saatiin takaisin seuraavana vuonna, mutta ei 31 vuodeksi se päätyi Bysantin museoon Ateenassa. Vain sisään 2011 onnistui tuomaan hänet takaisin Monemvasiaan.

Portello (Sea Gate) ja pieni ranta

Suunnilleen kaupungin pääaukion korkeudella on eteläinen portti (ns Portello). Sen ohittaessa tulemme pienelle, aiemmin satamana toimineelle alueelle, joka on nykyään turistien käytössä uimarantana.

Puolustusmuurin itäosa

Jos haluat tutustua Monemvasian puolustuslinnoituksiin paremmin, kannattaa mennä Alakaupungin itärajalle, jossa näemme entisöidyn osan puolustusmuurista (ja voimme jopa kävellä sen päällä).


Majakka

Kaupungista poistuttuamme voimme siirtyä itäportin kautta kohti kunnostettua majakkaa alkaen 1800-luvun lopullajonka sisällä on pieni museo.

Pyhien apostolien kappeli

Yksi Monemvasian epätavallisimmista rukouspaikoista on kallioon kaiverrettu pyhien apostolien kappeli. Se on muodoltaan pieni erakko, jonka sisällä on säilynyt fragmentteja bysantin jälkeisistä seinämaalauksista.

Päästäksemme kappelille meidän on käännyttävä oikealle polulta, joka johtaa Alaosasta Yläkaupunkiin. Jos haluat mennä sisään, sinun on kiivettävä kalliolle, mutta sen ei pitäisi olla liian suuri ongelma.

Yläkaupunki

Kaupungin yläosa on täysin vastakohta alemmalle. Vaikka vielä sisällä XVII vuosisadalla täällä oli jopa 500 kotitaloutta, tämä vain muinaisia arkeologisia kohteita muistuttavia raunioita on säilynyt. Bysantin aikana Yläkaupunki oli hallittajien ja aristokraattien miehittämä. Venetsian vallan jälkeen alue menetti merkityksensä, ja Turkin aikoina sinne saattoivat asettua vain ottomaanien viranomaisten edustajat ja turkkilaiset arvohenkilöt.


Mutkainen polku johtaa Yläkaupunkiin, jonne saavumme kellotapulin luota kääntymällä.

Vaikka rauniot eivät meitä täysin kiinnostaisi, kannattaa silti mennä yläkertaan odottamaan meitä sieltä on upeat näkymät Alakaupunkiin. Emme kuitenkaan löydä sieltä pubeja tai muita matkailupalveluita.


Monumentaalinen porttikompleksi

Ala- ja yläkaupunkien välistä käytävää puolusti monumentaalinen portti, joka vuosisatojen ajan oli strateginen puolustuspiste. Porttirakennus oli kaksikerroksinen kompleksi, joka koostui joukosta varuskunnan käyttämiä huoneita, jotka jäivät kaupungin hallintoviranomaisen palvelukseen.


Muistiinpanoista 1700-luvulta turkkilainen matkustaja Evliy Celebi tiedämme, että hänen vierailunsa aikana porttihuoneita käytettiin armeijan lepopaikkana ja kerhona.

Portti on kunnostettu ja voimme vapaasti katsoa nyt tyhjiin huoneisiin, joihin on sijoitettu kuvaavat taulut.

Hagia Sofian kirkko

Seisoo jyrkän kallion reunalla Hagia Sofian kirkko (Jumalan viisaus) kutsuttiin alun perin Panagia Hodegetria, oli Bysantin uskonnollisista rakennuksista tärkein. Perinteen mukaan sen pystytti kuninkaallinen dynastia vuonna XII vuosisata. Vuosisatojen aikana rakennusta on muutettu useita kertoja, ja ensimmäinen suuri jälleenrakennus tehtiin vuonna XIII vuosisadalla.


Ottomaanien aikoina temppeli muutettiin moskeijaksi (eteläseinään lisättiin mihrab, eli rukoustila). Viimeinen suuri jälleenrakennus tehtiin vuonna XVII vuosisadallakun länsipuolelle lisättiin kaksikerroksinen rakennelma.


Viime vuosisadalla temppeli on kunnostettu ja se on melko hyvässä kunnossa. Sisällä huomio kiinnittyy tyypilliseen kupoliin ja seinäkoristeiden jäänteisiin.

Vesisäiliöt, ottomaanien mausoleumi ja muut tilat

Vieraillessamme Yläkaupungin jäännöksillä törmäämme erilaisiin rakenteisiin - talojen raunioihin (jotka olivat ennen kaksi- tai kolmikerroksisia), irrallisia portaita tai muiden julkisten rakennusten jäänteitä.

Kolme historiallista vesisäiliötä on säilynyt melko hyvässä kunnossa, joita ilman kaupunki ei voisi toimia, koska Monemvasialla ei ollut luonnollista vesilähdettä.


Ensimmäisen Turkin vallan aikana (kesällä) rakennettu ottomaanien mausoleumi 1540-1690). Kupolirakenne on erottuva esimerkki ottomaanien arkkitehtuurista, samoin kuin kaksikerroksisten arabikylpylöiden (tunnetaan nimellä hamam) rauniot.

Kävelyllä kannattaa etsiä myös Bysantin ajan kirkkojen jäänteitä.

Linnoitus

Linnoitus rakennettiin kallion korkeimmalle kohdalle ja toimi viimeisenä puolustuspaikkana. Rakenne oli bysanttilainen linnoitus, joka oli rakennettu neliömäiselle pohjalle, jonka jokaisessa kulmassa oli neljä tornia. Linnoituksen koillispäästä pitkä muuri päättyi pyöreään torniin.


Rakennuksen seinät ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Saavumme siihen n 15 minuuttia alkaen portista, joka erottaa ylä- ja alakaupungin.

Valitettavasti linnoituksen läheisyys ei ole paras näköalapaikka - pääsemme katsomaan alla olevia rakennusten raunioita, mutta ympäristöä ei enää näy.


Linnoituksen lähellä, edelleen St. XVI vuosisadalla kallion pohjoisrinteellä oli sisäänkäynti, josta pääsi Yläkaupunkiin. Sinne vain 1564 Maltan ritarikunnan ritarit yrittivät päästä kaupunkiin, mutta heidät torjuttiin. Tämän tapahtuman jälkeen ottomaanit päättivät muurata käytävän ja pystyttää ns Punainen seinä (Mura Rossa)joka sai nimensä sen rakentamisessa käytetyn punaisen laastin vuoksi.