Maisema on käsite, jota jokainen meistä joutuu käsittelemään, käyttää sitä hyvin usein päivittäin ja määrittelee sen avulla mitä näemme tai mistä pidämme.
Kaikki meistä eivät kuitenkaan tiedä tämän sanan alkuperää ja käsitettä. Tätä moniselitteistä termiä käyttävät tutkijat, maantieteilijät, biologit ja ihmiset, joiden työ liittyy geologiaan ja aluesuunnitteluun.
Yleisimmin se tarkoittaa joukkoa luonnollisia ja ihmisperäisiä piirteitä, jotka erottavat tietyn alueen. Voidaan sanoa, että se on joukko tämän alueen ominaisuuksia. Monien ihmisten työ ja sadat tutkimustunnit ovat johtaneet maisemien jakautumiseen useisiin peruspiirteisiin.
Tietenkin jokainen maanosa ja jopa maa on erilainen, joten et voi ottaa tätä jakoa liian kirjaimellisesti, koska se yleistää monia ominaisuuksia, jotka ovat hieman erilaisia kaikkialla maailmassa.
Jaamme siis maisemat luonnon- ja kulttuurimaisemiin. Luonnonmaisemat ovat sellaisia, joita ihminen ei ole häirinnyt, on luonnollisia lajeja, joita ihminen ei ole sopeutunut, ja kaikki mitä näemme, on vain luonnon luoma.
Joskus sitä on hieman korjattu ihmisen toimesta, mutta se ei sisällä ihmisen luomia tilaelementtejä.
Kulttuurimaisema on täysin ihmisen tekemä. On kasveja, joita siellä ei esiinny luonnossa, kohokuviota muutetaan ja mukautetaan tiettyihin tarkoituksiin. Kulttuurimaisemien perustyyppejä on useita.
Ensimmäinen on maatalousmaisema, tässä tapauksessa luonnollisesti kasvavat kasvit, pääasiassa puut, on korvattu pelloilla, laitumilla ja hedelmätarhoilla. Toinen maisema on teollisuusmaisema, jota hallitsevat tehtaat, kaivokset ja kasvit.
Viimeinen maisema on meille hyvin tuttu kaupunkimaisema. Löydämme sieltä kerrostaloja, pilvenpiirtäjiä, monia teitä, kauppoja ja ostoskeskuksia.
Tämä maisema sisältää kaikki suuret ja pienet Puolan kaupungit. Erottelemme myös primaarimaiseman, joka osoittaa kykyä uusiutua, ja biologinen tasapaino säilyy ilman ihmisen puuttumista.
Sen sijaan tuhoutuneelle maisemalle on ominaista erittäin voimakas kaupungistuminen, luonnon elementtien puute ja erittäin suuri rappeutuminen. On myös kaivostoiminnan jälkeistä toimintaa, joka tunnetaan myös hyväksikäytön jälkeisinä toimina. Ne koskevat kaivosilmiöitä ja -prosesseja sekä elementtejä, jotka ovat jäänteitä tästä toiminnasta.
Tällaisia voivat olla esimerkiksi maakasat, avolouhosten kraatterit, louhinnan yhteydessä pumpatut vesisäiliöt. Jonkin ajan kuluttua ja asianmukaisella ihmisen puuttuessa ne voivat vähitellen muuttua virkistysalueiksi ja muodostaa uuden elementin maisemaa.
On kuitenkin erittäin tärkeää, että jokainen alue viljellään kunnolla uudelleen. Kunnostus on prosessi, jossa vahingoittuneet alueet palautetaan alkuperäiseen muotoonsa tai luonnonarvoihinsa.
Maanparannusta on kolmea tyyppiä: maan-, vesi- tai järvimainostus. Maanparannus on prosessi, jonka tehtävänä on palauttaa maan käyttö- ja luonnonarvot.
Tekninen maanparannus koostuu maaston asianmukaisesta muotoilusta, fysikaalisten ominaisuuksien parantamisesta, tuoreella maaperällä saastuneen kerroksen ennallistamisesta peittämällä ja kuivatuksesta.
Toisaalta biologinen talteenotto koostuu maaperän kovettamisesta ja kyntämisestä, asianmukaisesta lannoituksen tekemisestä ja paksun humuskerroksen muodostavien kasvien tuomisesta.
Myös metsitys kuuluu tämäntyyppiseen toimintaan. Veden talteenotto puolestaan muodostuu puhtaan veden sisäänvirtauksen lisäämisestä, jokien kiinnittymisestä ja reittien säätelystä.
Vesien alkuperäisen toiminnan palauttamiseen liittyy myös kalalajien ja eläinplanktonin käyttöönotto. Pohjaveden talteenotto koostuu läpäisevän kerroksen puhdistamisesta, epäpuhtauksien eristämisestä erityisillä esteillä, saastepäästöjen vähentämisestä ja käyttötavan muuttamisesta.
Järvien kunnostaminen on toinen erittäin tärkeä prosessi rehevöityneiden järvien veden laadun parantamiseksi.
Tähän prosessiin liittyviin menetelmiin kuuluu sinilevien pesäkkeiden eliminointi, säiliöön kertyneen orgaanisen aineksen poistaminen, ilman syöttäminen pohjalle kerroksella, jotka lisäävät veden hapetusta ja vähentävät kasviplanktonin kasvua.
Näihin prosesseihin kuuluu myös biomanipulaatio ja mankelointi. Jauhatus tarkoittaa sedimenttien poistamista pohjalta erityisillä laitteilla ja biomanipulaatiolla veteen tuodaan petokalalajeja, jotka syövät planktonia syöviä kalapopulaatioita, mikä estää kukintaa ja parantaa järven happiolosuhteita.
Maisema ja ympäristö ovat ihmiselämän välttämättömiä elementtejä. Kasvit eivät ole vain mukava koriste, vaan myös ketju ekosysteemissä. Muistetaan se ja pidetään huolta ympäristöstä, jotta luonnon tasapaino säilyy. Kaikki poikkeamat vaikuttavat myös nopeasti elämäämme ja terveyteemme.
Ilman erityisiä muutoksia planeettamme tila voi nopeasti huonontua ja siten myös sen asukkaiden terveys ja elämä. Kasvien ansiosta meillä on puhdas ilma, jota ilman elämä maan päällä olisi mahdotonta.
Muista se, lajittele roskat, yritä olla ekologinen ja kouluta muita olemaan vahingoittamatta ympäristöä. Kaikki tämä voi vaikuttaa meidän ja lastemme elämänlaatuun, ja se on epäilemättä muutos parempaan.