Mustarastas kuuluu rastasheimon suosittuihin ja helposti tunnistettaviin keskikokoisiin lintuihin. He ovat myös poikkeuksellisen aktiivisia laulajia, jotka tekevät iltamme miellyttävämmiksi trilleillään maaliskuusta lähtien. Mitä muita mielenkiintoisia faktoja näihin lintuihin liittyy?
Aikuisilla mustarastasurosuroksilla on musta höyhenpeite, josta erottuu selvästi tyypillinen keltainen nokka ja keltainen rengas silmien ympärillä. Naaraiden höyhenpeite on mustaa ja ruskeaa, ja siinä on pilkullinen rinta. Nokan väri on ruskea.
Nuorten viikateiden ensimmäisessä turkkissa on myös ruskea sävy. Vasta ensimmäisen sulkimisen jälkeen niiden peittävä höyhenet alkavat saada aikuisen värin, lukuun ottamatta remigejä ja retrikkejä, joiden avulla niiden ikä voidaan määrittää. Vain keskellä kesää, toisena elinvuotena, he vaihtavat höyhenensä kokonaan aikuisiksi.
Mustarastas pesii niiden luona maaliskuusta elokuuhun matalissa, piikkipensaissa, pensaissa, rakennuksissa tai jopa parvekelaatikoissa. Niiden sisätilat ovat ns patsaat, eli vuoratut maa- ja kompostikerrokset ruohokorilla.
Yhteen sikiöön laitetaan 3-5 vihertävänsinistä ja ruosteenruskeatäpläistä mustarastasen munaa. Vuoden aikana mustarastas pystyy kasvattamaan jopa 5 poikasta. Poikaset ruokkivat aluksi molemmat vanhemmat, mutta 14 päivän kuluttua ne alkavat lähteä pesästä.
Mustarastaat esiintyvät luonnostaan metsissä ja metsäalueilla, mutta ne elävät myös kaupungeissa, joihin niiden populaatiot asettuvat pysyvästi.
Metsäpopulaatiosta vaeltavat mustarastaat osaavat laulaa monimutkaisempia melodioita kuin kaupunkiin asettuneet serkkunsa. Todennäköisesti matkustajamustasrastat oppivat matkansa aikana paljon enemmän melodioita kuin urokset Etelä-Euroopassa, ja kaupunkimustasrastat voivat oppia vain rajoitetulta määrältä naapurialueiden uroksia.
Puolassa mustarastaat ovat tiukan suojelun alaisia, kun taas monissa Etelä-Euroopan maissa ne ovat riistalintuja.
Eurooppalaiset mustarastaat muuttavat syksyllä ja viettävät talven Välimeren maiden lämpimämmässä ilmastossa.