Kaupunginosa Santa Cruz (espanjaksi: Barrio de Santa Cruz, Pyhän Ristin aukio) on nykyään yksi Sevillan turistimaisimmista alueista. Sen hallinnollisten rajojen sisällä on mm Neitsyt Marian katedraali, kuninkaallinen Alcázar ja Intian keskusarkisto.
Edellä mainitut monumentit sijaitsevat alueen länsiosassa, mutta todellinen helmi löytyy sen itäosasta - se on entinen Judería (juutalainen kortteli). Alue kulkee entisiä kaupunginmuureja pitkin Murillon puutarhan (Jardin de Murillo) rajalle.
Entinen Judería erottuu kapeiden katujen sokkelosta, tunnelmallisista aukioista, paikallisista pubeista ja tavernoista, rakennuksista, joissa on avoimia arabialaistyylisiä sisäpihoja ja pieniä käsityöpajoja. Vaikka suurin osa rakennuksista rakennettiin uudelleen sen jälkeen XVIII ja sisään 1900-luvulta alue on säilyttänyt ainutlaatuisen ulkoasunsa.
Käänteiset kadut ja erilaiset katetut käytävät johtavat aukioiden väliin. Suhteellisen pienestä koostaan huolimatta täällä on helppo eksyä! Suurin osa entisestä juutalaiskorttelista on autotonta.
Santa Cruz tarjoaa myös laajan gastronomisen valikoiman. Melkein joka askeleelta löytyy taverna tai tapaksia tarjoileva ravintola, mutta niiden suurin onkalo löytyy kadun varrelta Calle Mateos Gago.
Historia
Nykyisen Santa Cruzin kaupunginosan paikalla oli rakennuksia jo roomalaisen kaupungin aikoina Hispalis. Varhaiskristillisinä aikoina täällä oli basilika, ja maurit rakensivat tänne palatsinsa ja moskeijansa.
Sevillan valloituksen jälkeen Ferdinand III myöhemmin pyhiksi kutsuttuna hän päätti luovuttaa nykyisen piirin itäosassa olevan alueen juutalaisille (sefardit). Juutalaiskortteleita oli myös muissa Espanjan kaupungeissa, ja niitä kutsuttiin kaikkialla samalla nimellä. Juutalaisilla oli niissä jonkin verran itsehallintoa ja he pystyivät rakentamaan synagoogeja ja muita hallintorakennuksia.
Loppu XV vuosisadalla Espanjassa se oli inkvisition alku, joka alun perin kohdistui Marranoihin eli juutalaista alkuperää oleviin kristittyihin. Yhdessä inkvisition kanssa alkoivat pogromit ja juutalaisten sortaminen. SISÄÄN 1492 Espanjan hallitsijat päättivät karkottaa kaikki juutalaiset maasta.
Siitä hetkestä lähtien, kun entiset vuokralaiset karkotettiin, entisen juutalaisalueen pinta-ala alkoi laskea. Laiminlyöntijakso kesti vuoteen XIX vuosisadallakun työ aloitettiin alueen elvyttämiseksi. Entiset synagogit muutettiin kirkoiksi ja juutalaisten jälkeisiä taloja rakennettiin uudelleen.
SISÄÄN 1810 Napoleonin armeija valloitti Sevillan. Tuolloin Santa Cruzin kirkko tuhoutui, jonka paikalle luotiin samanniminen aukio. Alueen nykyinen nimi tulee tuhoutuneen kirkon nimestä.
XX vuosisadalla se on Santa Cruzin kukinta. Ensimmäisellä puoliajalla 1900-luvulta tärkeimmät aukiot rakennettiin uudelleen arkkitehdin suojeluksessa Juan Talavera ja Heredia. Viimeisten kymmenen vuoden aikana alueen turisti on kukoistanut. Entisiin vuokrataloihin rakennettiin kalliita hotelleja, pubeja ja turisteille suunnattuja liikkeitä. Huolimatta siitä, että alue on erittäin turisti, on silti helppo löytää tyhjiä katuja ilman retkiä.
Monumentteja, nähtävyyksiä ja mielenkiintoisia paikkoja
Kävelyä entisen juutalaisalueen kapeiden katujen läpi voidaan pitää eräänlaisena matkailukohteena. Siitä huolimatta kannattaa etsiä mielenkiintoisia paikkoja ja lähteä Santa Cruziin vasta suunnitelman alussa.
Appelsiinipuiden täyttämä aukio on hyvä paikka aloittaa Patio de Banderas. Se on suljettu sisäpiha aivan oven vieressä Alcazar ja täältä lähdemme vierailtuamme kuninkaallisessa kompleksissa. Aukion koilliskulmasta löytyy rakennusten sisällä kapea, katettu käytävä, joka johtaa meidät kadulle Juderia (Callejón de la Judería). Osoitteessa Juderia 6 näemme yhden historiallisista suihkulähteistä - Fuente de la Calle Juderias.
Sieltä voimme mennä kadulle Calle Agua (tai Callejon del Agua)joka ulottuu entisiä kaupunginmuureja pitkin. Voimme kääntää kadun nimen Aleja Wodaksi, joka viittaa siihen, että seinien yläosassa virtasi aikoinaan akvedukti. Kävely kadulla on miellyttävä kokemus. Matkalla ohitamme yksittäisiä taloja sisäpihoineen, joihin voimme katsoa ja nähdä kauniita avoimia, kukilla täytettyjä patioja. Kannattaa etsiä talo numero kaksi (Casa no 2).
Menemme Calle Aguan loppuun asti Alfaro Square (Plaza Alfaro)kuuluisa upeasta parvekkeestaan puisilla koristeilla (Balcone di Rosina). On hyvin mahdollista, että yksi alueen opastetuista kierroksista seisoo parvekkeen alla. Paikalliset oppaat vakuuttavat, että tämä parveke oli inspiraationa näytelmän parvekekohtaukseen Romeo ja Juulia tekijänä Shakespeare. Meidän ei kuitenkaan pitäisi olla yllättyneitä siitä, ettei tästä ole todisteita.;-)
Alfaro Square oli aiemmin yksi käytävistä, jotka johtivat Pyhän Ristin aukio (Plaza de Santa Cruz). Se on tältä aukiolta ja tarkemmin sanottuna tästä paikasta Santa Cruzin kirkko (Iglesia de Santa Cruz) alueen nykyinen nimi tulee. Tämä kirkko rakennettiin takaisinvalloituksen jälkeen synagogan raunioille, ja se erottui Mudéjar-tyylistään. Yksi tärkeimmistä Sevillan taiteilijoista on haudattu kirkkoon - Bartolome Estebana Murillo. Valitettavasti temppeli purettiin Napoleonin miehityksen aikana alueen jälleenrakentamisen yhteydessä. Murilloa muistettiin muistolaatalla, joka upotettiin yhteen seinään vuonna 1858.
Alussa 1900-luvulta aukio rakennettiin uudelleen arkkitehti Juan Talavera y Heredian johdolla. Tuolloin rakennettiin uusia rakennuksia ja keskelle aukiota pystytettiin tyypillinen metallirakennus Cruz de la Cerrajería -risti (joka voimme kääntää lukkosepän ristiksi) lopusta XVII vuosisadalla. Risti seisoo metallilaatikon päällä ja on täynnä erilaisia aiheita, kuten geometrisia aiheita tai muotoja, jotka kuvaavat mm. käärmeitä.
Muut aukiot ja mielenkiintoiset kadut:
- Plaza de Doña Elvira - uskomattoman miellyttävä aukio täynnä: suihkulähteitä, pubeja, kauppoja, azulejo-laattakuvioita ja appelsiinipuita. Nykyisessä muodossaan aukio on rakennettu 1900-luvun alussa Juan Talaver y Heredien ohjaaman jälleenrakennuksen yhteydessä. Luultavasti sisällä XVII vuosisadalla aukiolla pidettiin avoimia teatteriesityksiä.
- Plaza de Las Cruces (Ristien aukio) - keskellä toria (joka on itse asiassa kadun eteläpää) on kolme ristiä asetettuna tunnusomaisiin pylväisiin. Calle Cruces Streetillä näemme myös kaksi vihreää ristiä, jotka on rakennettu rakennuksen julkisivuun.
- Plaza de los Refinadores - pieni aukio ja sitä esittelevä muistomerkki Don Juan Tenoriojosta on tullut yksi espanjalaisen kirjallisuuden symboleista.
Museot ja kirkot
Sairaala de los Venerables
Entisen juutalaisalueen tärkein kulttuurilaitos on Sairaala de los Venerables, tuo on XVII vuosisadalla turvakoti vanhoille ja sairaille papeille. Kompleksille on ominaista barokkityylin rikkaus.
Nykyään Hospital de los Venerables on avoinna yleisölle. Sen tärkein vetovoima on Diego Velázquez Center (Velázquez Center)jossa hänen kuuluisa maalauksensa oli esillä Santa Rufina. Sisältä löytyy vielä kaksi Velázquezin teosta: Immaculate Conception ja Imposición de la casulla a san Ildefonso.
Sisällä näemme myös mm Bartolomé Esteban Murillo (San Pedro penitente de los Venerables) ja Francisco Pacheco (Santa Catalina ja Santa Ines). Koko näyttely vie vain yhden suuremman sävytetyn huoneen. Sisällä voi olla kerrallaan rajoitettu määrä ihmisiä (20).
Kompleksin toiseksi tärkein osa on runsaasti koristeltu kirkko. Sisällä on värikkäitä laattoja, veistoksia, freskoja ja maalauksia. Erityisen huomionarvoisia ovat sivuseinien värikkäät kohtaukset ja kukka-aiheilla peitetty katto. Sisällä nähdään myös mm pyhäinjäännökset ja sakristi.
Entisellä luostarialueella näemme myös miellyttävän sisäpihan suihkulähteellä ja kiipeämme monumentaalisia portaita ensimmäiseen kerrokseen, jossa on esillä yksittäisiä nykytaiteen teoksia.
Valitettavasti pääsylippu on kallis ja maksaa yhtä paljon 8€. Voimme vierailla koko kompleksissa vain 30-45 minuuttia. Ilmainen sisäänpääsy on mahdollista kuun ensimmäisenä torstaina klo 10.00-14.00.
Vaikka emme aio mennä sisälle, kannattaa mennä aukiolle Plaza de los Venerables sijaitsee kompleksin sisäänkäynnillä.
Santa María la Blancan kirkko (Iglesia Santa María la Blanca)
Yksi mielenkiintoisimmista kirkoista koko Sevillassa. Katolinen temppeli rakennettiin sisään 1391 sijasta 12. vuosisadalla synagogissa. Alkuperäisestä synagogasta ei kuitenkaan ole paljon jäljellä XVII vuosisadalla Barokkin jälleenrakennus. Mielenkiintoista on, että arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ennen juutalaisen temppelin perustamista tähän läheisyyteen 10. vuosisadalla siellä oli moskeija. Tämä tarkoittaa, että se on ainoa paikka Sevillassa, joka yhdistää historiallisesti kolme uskontoa, jotka ovat levinneet ympäri kaupunkia vuosisatojen aikana.
Sisällä on runsaita barokkikoristeita, kuten kattostukkoja geometrisilla kuvioilla ja värikkäillä pylväillä. Sisällä näemme Murillon teoksia, mukaan lukien kopioita hänen ranskalaisten varastamista teoksistaan.
Kirkko on hyvin huomaamaton. Sen goottilainen pääjulkisivu on yksi viimeisistä jäännöksistä 1400-luvulla synagogan muuttaminen kirkoksi.
Centro de Interpretacion Juderia de Sevilla
Pieni museo, joka on omistettu Sefardit, tuo on Sefardijuutalaisetjotka ovat asuneet Santa Cruzin alueella vuosisatoja. Sisällä näemme maalauksia, yksittäisiä käsikirjoituksia ja muita juutalaisuuteen liittyviä näyttelyitä sekä opimme lisää juutalaisten elämästä Sevillassa ja Iberian niemimaalla, mukaan lukien heidän maanpaossansa inkvisition aikana.
Keskus on avoinna päivittäin klo 11.00-19.00 (päivitetty huhtikuussa 2022).
Museo Casa de Murillo
Museon talo, jossa paikallinen taiteilija Bartolomé Esteban Murillo asui elämänsä lopussa. Valitettavasti emme näe täällä alkuperäisiä huoneita, vaan vain pienen taiteilijalle omistetun näyttelyn.
Murillo Gardens (Jardin de Murillo)
Santa Cruzin koillisosa sulkeutuu miellyttäväksi Murillon puutarhat (Jardin de Murillo). Edelleen alkuun 1900-luvulta nämä puutarhat olivat osa kuninkaallista Alcázaria. Nykyään ne eivät ole niin hyvin hoidettuja kuin palatsikompleksin puutarhat, mutta silti kannattaa löytää hetki ja käydä niissä. Puutarha-alueella, yhdessä seinästä, voimme nähdä ulkonevia putkien sirpaleita, joiden läpi vesi virtasi Calle Aguaa pitkin.
Puistolle on tunnusomaista azulejolla koristellut penkit ja suihkulähteet, valtavat ja massiiviset puut sekä paljon rauhaa ja hiljaisuutta paikallisten keskuudessa verrattuna kaupungin turistisempään osaan. Jos olemme alueella, voimme tulla tänne hetkeksi lepäämään.
Alkuperäinen nähtävyys on espanjalaiselle maalarille omistettu gloriette José García Ramos.
