Huolimatta strategisesta sijainnistaan kukkulalla, jonka kolmelta sivulta erottaa rotko El Tajo tai arabihallitsijoiden jyrkkä rinne Kiertoliittymät he linnoittivat tiukasti kaupungin. Korkeat ja usein paksut muurit olivat tuolloin läpäisemätön puolustus ja mahdollistivat kaupungin säilymisen niin kauan kuin ruokaa ja vettä oli riittävästi.
Edes kaupunkia valloittaessaan kristityt hallitsijat eivät onnistuneet pääsemään tämän vaikuttavan linnoituksen läpi. He pääsivät sisälle vasta katkaistuaan juomaveden saatavuuden ja valloitettuaan kompleksin La Minatuli myöhemmin kaupunkiin.
Seinät ovat säilyneet melko hyvässä kunnossa alkuun asti XIX vuosisadallakun Ranskan armeija tuhosi osan niistä. Onneksi alkuperäisistä linnoituksista on vielä paljon fragmentteja ja jokaisen keskiaikaisten puolustusrakenteiden ystävän pitäisi löytää täältä jotain itselleen.
La Cijaran seinät (Murallas de La CIjara)
Strateginen osa Rondan puolustamista olivat vanhan kaupungin itäpuolen muurit - ns La Cijaran seinät (Murallas de La CIjara). He suojasivat pääsyä rinteen sivulta, jonka jalkaväki pystyi ylittämään asianmukaisin toimenpitein.
La Cijaran muurit rakennettiin sisään XII vuosisata ja rakennettiin kokonaan uudelleen kaksi vuosisataa myöhemmin. Suurin osa alkuperäisistä linnoituksista on säilynyt tähän päivään asti. Seinien alku (tai loppu) löytyy enemmän tai vähemmän keskeltä katua Calle Goleta. Voimme kiivetä muureille ja yhteen torneista siellä. Siellä ei ole kaiteita, mutta portaat ovat melko leveät.
Muurien pohjoisosa rakennettiin luonnonkalliolle ja loi sen avulla turvallisen erillisalueen kaupunkia puolustaville joukoille. Nykyään tämä "rotko" toimii polkuna, jota voimme kävellä aina portille asti Puerta de la Cijara. Portti on muodoltaan tyypillinen arabialainen hevosenkengä.
Matkalla ohitamme useita puolustustorneja, joista voimme kiivetä ainakin yhteen. Reitti on melko jyrkkä ja kestää hetken sen suorittamiseen. Melko lähellä porttia löydämme Arabikylpylät (Baños Árabes) ja Arabian silta (Puente Árabe).
Voimme myös lähteä Puerta de la Cijar -portilta kaupunkiin, mutta voimakkaan auringonpaisteessa sisäänkäynti voi olla meille väsyttävää.
Almocábara-portti (Puerta de Almocábar)
Vanhankaupungin eteläpäästä, laskeuduttuamme mäeltä, löydämme ehkä kuvankauniimman osan kaupungin linnoituksista - Almocábara-portti (Puerta de Almocábar) yhdessä ympäröivien seinien fragmentin kanssa. Portti rakennettiin sisään XIII vuosisadallamutta rakennettiin uudelleen XIV ja myöhemmin sisään XVI vuosisadallakun renessanssin julkisivu lisättiin.
Almocábara-portti sijaitsee muutaman sadan metrin päässä vanhastakaupungista. Saavutamme sen menemällä kadulla Soita Armiñán ja seuraavaksi Calle Espíritu Santo. Voimme mennä seiniin ja porttiin - portaat ovat sen molemmissa päissä. Näkymät ylhäältä eivät kuitenkaan ole kovin vaikuttavia.
Arabien aikana portti oli tärkein sisäänkäynti kaupunkiin. Täällä kristityt hallitsijat tulivat virallisesti kaupunkiin takaisinvalloituksen jälkeen. Rondan valloituspäivän kunniaksi päätettiin rakentaa Pyhän Hengen kirkko (Iglesia del Espíritu Santo)joka pystytettiin hieman portin taakse. Valitettavasti se ei ole aina auki.
Aiemmin portin takana oli hautausmaa, johon jopa arabiankielinen nimi viittaa. Nykyään siellä on suuri aukio rakennusten ympäröimänä. Jos etsit ruokapaikkaa, tällä alueella on useita ruokapaikkoja, mukaan lukien suosittu tapasbaari De locos tapas.
Portin lähellä on säilynyt fragmentti arabien muureista Alcazaba, eli linnoitus, joka suojaa pääsyä kaupunkiin. Näemme hänet katutasosta Calle Cuesta de las Imágenes tai astumalla sisään Almocábara-portista. Valitettavasti alkuperäisestä rakennuksesta, jonka Napoleonin armeija tuhosi alussa, on jäljellä enää vain muisto XIX vuosisadalla.
Albacaran muurit (Murallas de Albacara)
Vähiten vaikuttavien linnoitusten jäänteet löytyvät vanhankaupungin luoteisosasta, suunnilleen vanhan kaupungin kukkulan ja El Tajon rotkon puolivälistä.
Arabiaikana nämä muurit erottivat kaupungin maatalousalueesta. Seinien takana oli mm tuulimyllyt ja viljelysmaa. Porttia, josta maanviljelijät kulkivat päivittäin, kutsuttiin Puerta de los Molinos, eli Myllyjen portti. Sen rauniot ovat säilyneet tähän päivään asti. Portin läheisyydestä meillä on upeat näkymät Uudelle sillalle (Puente Nuevo).
Hieman etelämpänä löydämme toisen vanhan kaupungin portin - Puerta Del Viento, eli Tuulen portti.
Näemme seinät terassien tasolta Plaza de María Auxiliadora ja sieltä se laskeutuminen on. Huomio! Reitti alamäkeen vaatii hieman vaivaa. On parasta ottaa oikeat kengät mukaasi.
