Renessanssilinnaan rakennettu yleisön jäänteet Marcellus -teatteri ovat Rooman kiehtovimpia muinaisia jälkiä. Alkuperäinen rakennus rakennettiin melkein 100 vuotta kuuluisan Colosseumin edessä ja siitä tuli kaikkien myöhempien roomalaisten teattereiden arkkitehtoninen malli.
Muinaisen Rooman teatterit
Roomalaiset, toisin kuin kreikkalaiset, eivät pitäneet teatteritaiteesta, vaan pitivät parempana verisempiä spektaakkeleita: vaunukilpailuja ja gladiaattoreiden painia. Niitä kuitenkin oli pääkaupungissa kolme teatteriakaikki sisäänrakennettu 1. vuosisadalla eaa, johon mahtuu yhteensä n 50 000 katsojaa. He esittelivät muun muassa helposti havaittavia melodramaattisia näytelmiä juhliin maalliset lomat (ludi saeculares) ja musiikkiesityksiä järjestettiin.
Ensimmäinen pysyvä teatteri Roomaan pystytettiin aloitteesta Pompeius Suurijoka halusi juhlia voittoisaa sotilaallista valloitustaan tällä tavalla. Kompleksi vihittiin käyttöön v 55 eaa., ja teatteri nimettiin perustajansa mukaan. Valitettavasti tästä esineestä ei ole säilynyt meidän päiviimme asti näkyviä jäänteitä. Tiedämme vain, että se vallitsi nykyisen Rooman Campo de 'Fiori -aukion ja arkeologisen alueen välisellä alueella Largo di Torre Argentina. Vaatimaton muisto vanhasta rakenteesta on kadun kaareva muoto Via di Grotta Pintajoka noudattaa täydellisesti muinaisen teatterin yleisön asettelua.
Päässä syntyi ajatus toisen monumentaalisen teatterin rakentamisesta Julius Caesar. Hän halusi pystyttää upean rakennuksen, joka ylittäisi hänen kilpailijansa Pompeuksen perustaman kompleksin loiston. Hän ei kuitenkaan ehtinyt nähdä rakentamisen valmistumista, jota ensimmäinen Rooman keisari jatkoi. Octavian Augustus.
Hän oli kolmas teatteri Roomassa Balbus-teatterijoka seisoi kahden edellisen välittömässä läheisyydessä. Se ei myöskään säilynyt aikoihin, mutta sen näyttämön takaa löytyi rakennusten fragmentteja. Tällä hetkellä nämä rauniot ovat osa kansallismuseota Museo Nazionale Romano Crypta Balbi.
Marcellus-teatteri: historia ja arkkitehtuuri
Rakennuksen rakentaminen aloitettiin Julius Caesarin vielä elossa. He aloittivat työmaan valmistelulla rakentamista varten, joka liittyi osien purkamiseen Flaminiuksen sirkus ja ympäröivien rakennusten ja temppelien siirtäminen tai poistaminen. Caesarin kuoleman jälkeen 44 eaa. otti vastuun projektista Octavian Augustusmikä sai rakentamisen päätökseen. Valmis teatteri sai nimensä hänen ennenaikaisesti kuolleen (vain ikäisenä) mukaan 19 vuotta) veljenpoika ja perillinen Marcellus. Teatterin viralliset avajaiset pidettiin välissä 13 ja 11 eaa., vaikka ensimmäiset näyttämöesitykset järjestettiin siellä jo vuonna 17 eaa.
Marcellus-teatteri, pystytetty lähelle Tiberiä siitä tuli arkkitehtoninen malli kaikille myöhemmille tämän tyyppisille rakennuksille, jotka rakennettiin imperiumissa. Hänen lavastuksensa kuitenkin erosi kreikkalaisista teattereista. Ensinnäkin roomalaisessa arkkitehtuurissa teatterit olivat itsenäisiä rakenteita, ja kreikkalaisessa maailmassa ne kaivettiin luonnollisiin rinteisiin. Molemmilla rakennuksilla oli puoliympyrän muotoinen auditorio nimeltä cavea, näyttämö ja sen takana seisova näyttämörakennus. Suurin ero oli orkesterikuten lavan ja yleisön välistä tilaa kutsuttiin. Marcellus-teatterin ja muiden roomalaisten teattereiden tapauksessa se oli puoliympyrän muotoinen ja siinä oli kannettavat kuril-tuolit, jotka oli tarkoitettu ylempien luokkien edustajille. Kreikkalaisissa teattereissa orkesteri oli ympyrän muotoinen ja tarkoitettu kuorolle, ei yleisölle.
Marcellus-teatterin yleisö kohtasi Tiberin ja mahtui jopa 20 500 katsojaa. Auditorion vain travertiinista valmistettu julkisivu koostui kolmesta tasosta. Kaksi ensimmäistä olivat arcade-41 pelihallia kullakin tasolla). Pohjakerroksen osa oli koristeltu doorialaisilla pylväillä ja seuraava kerros joonialaisilla pylväillä. Mielenkiintoista, se oli luultavasti ensimmäinen kaksikerroksisen pylväikön käyttö roomalaisessa arkkitehtuurissa.
Viimeinen kolmas kerros, joka ei ole säilynyt tähän päivään asti, oli luultavasti yksinkertaisen seinän muodossa ilman pelihallia, koristeltu pilastereilla. Teatteriyleisön korkein taso, kuten Colosseumin tapauksessa, täyttyi luultavasti vain alimmille yhteiskuntaluokille tarkoitetuista puupenkeistä.
Nykyään on epävarmaa, kunnes teatteria käytettiin. On mahdollista, että sitä käsiteltiin rakennusmateriaalin lähteenä jo vuonna 4. vuosisadalla. Säilyneistä lähteistä tiedämme, että nykyinen olematon näyttämörakennus oli yhä sisällä 421.
Tapahtuu edelleen
Läntisen valtakunnan kaatumisen ja kristinuskon ilmaantumisen jälkeen Marcellus-teatteri jakoi muiden monumentaalisten pakanallisten rakennusten kohtalon - vuosisatojen ajan sitä käsiteltiin kuin louhosta ja purettiin pala palalta. SISÄÄN 11. tai 12. vuosisadalla yleisön jäännökset joutuivat Pierleonen perheen käsiin, jotka yhdistivät muinaisen rakennuksen linnoitukseensa, joka ulottui Tiberistä Capitolille.
SISÄÄN 1368 Oikeus tälle alueelle siirtyi perheelle Savelli. Ei kaikki 150 vuotta myöhemmin he päättivät korvata keskiaikaiset rakennukset renessanssipalatsilla. Heidät palkattiin suorittamaan tätä vaikeaa tehtävää Baldassar Peruzzi, Donato Bramanten oppilas, joka oli rakentanut upean jonkin aikaa aiemmin Villa Farnesina. Arkkitehti integroi siististi roomalaisen teatterin säilyneen julkisivun uuteen asuinpaikkaan.
SISÄÄN 1700-luvulla palatsista tuli Orsini-suvun omaisuutta, joka teki siihen joitain muutoksia, tosin pääasiassa asunnon sisällä.
Marcellus-teatteri tänään ja alueen monumentteja
Kaksi alempaa tasoa on säilynyt meidän aikojemme jälkeen 12 kaaria kukinjotka pysyvät kiinteänä osana takaseinää Orisinin palatsi (Palazzo Orsini). Ne muodostavat alle kolmanneksen alkuperäisestä ulkojulkisivusta. Näemme ne katutasolta Via del Foro Piscario (lähikuva) tai Via del Teatro di Marcello (näkymä kauempaa).
Marcellus-teatteria vastapäätä seisoo fragmentti pylväikköstä, joka koostuu kolmesta marmoripylväästä Apollo Sosiuksen temppeli Kanssa 433 eaa.joka rakennettiin kiitos ruton pyyhkimisestä pois kaupungista. Kompleksi rakennettiin uudelleen vuonna 34 eaa. konsulin hallituskaudella Gaius Sosius, tästä syystä nimen toinen osa. Teatterin ja temppelin läheisyys ei ole sattumaa, sillä entisessä piti olla lavaesityksiä, jotka lavastettiin alkaen. vuosittaisen ja yhdeksänpäiväisen Apollo Medicus (Healer) -festivaalin yhteydessä.
KUVIA: 1. Fragmentti Apollo Sosianuksen temppelin pylväikköstä; 2. Marcellus-teatteri.
Tällä hetkellä Marcellus-teatteri (ilman mahdollisuutta päästä palatsiin) ja Apollon temppeli ovat osa pieni arkeologinen kohde, johon pääsee ilman lippuja. Kannattaa kävellä erotetun alueen päähän ja saavuttaa monumentaalinen portti, joka oli menneisyydessä sisäänkäynti muinaiseen Portico of Octaviaja joka on nyt osa Sant'Angelon kirkko Pescheriassa.
Octavianus August perusti sen, ettei enää ole olemassa, samanlaisen, mutta vähemmän vaikuttavan rakenteen tilalle, ja se on saanut nimensä keisarin sisaren Octavian nimestä. Se pystytettiin suorakaiteen muotoiseen pohjaan, jonka sivut olivat n 119 ja 132 m. Sen sisäosassa se sijaitsi jopa 5 rakennustamukaan lukien kaksi temppeliä ja kirjasto. Itse portikossa säilytettiin suurimpien kreikkalaisten mestareiden arvokkaita taideteoksia: Phidias, Lysippos (useita kymmeniä pronssisia hevosveistoksia) ja Skopas. Rakennus kunnostettiin v 203 vuotta keisarin toimesta Septimius Severusjota muistelee tähän päivään asti säilynyt kirjoitus arkistossa. Tässä on syytä mainita, että muinainen Rooma oli täynnä avoimia pihoja ympäröiviä portiikkeja, mutta yksikään niistä ei ole säilynyt meidän aikoihin.
Tällä alueella oli myös yksi vanhimmista roomalaisista sirkuksista - ei ole säilynyt tähän päivään asti Circus Flaminus (Circus of Flaminius). Sillä ei kuitenkaan ollut Circus Maximuksesta tunnettua monumentaalista muotoa tai radalle tyypillistä muotoa, vaan se muistutti suurta niittyä. Tästä syystä siellä ei järjestetty vaunukilpailuja, mutta korkeintaan hevoskilpailuja. Sitä käytettiin kuitenkin useammin virallisten kokousten ja paraatien järjestämiseen.
