Lahore on Pakistanin toiseksi suurin kaupunki ja Punjabin maakunnan pääkaupunki. Se sijaitsee lähellä Ravi-jokea, noin 1 025 km koilliseen Karachista, maan suurimmasta kaupungista, ja on noin 16 km päässä Intian rajalta. Kaupungissa on 7 miljoonaa asukasta.
Kaupunki sijaitsee tasaisella, hedelmällisellä tulvatasangolla 214 metrin korkeudessa. Lahoren ilmasto on subtrooppinen ja kuiva.
Lahore on Pakistanin Punjabin maakunnan pääkaupunki ja maan toiseksi väkirikkain kaupunki Karachin jälkeen. Lahore on yksi Pakistanin rikkaimmista kaupungeista, jonka BKT:n arvioidaan olevan 127 miljardia dollaria.
Kaupunki on Punjabin alueen historiallinen kulttuurinen keskus ja yksi Pakistanin sosiaalisesti liberaaleimmista, edistyksellisimmistä ja kosmopoliittisimmista kaupungeista.
Lahoren alkuperä juontaa juurensa antiikille. Kaupunki on ollut useiden imperiumien hallinnassa koko sen historian.
Lahoreen pystytettiin monia vaikuttavia rakennuksia Britannian vallan aikana niemimaalla, joissa yhdistyivät perinteinen Mughal länsimaiseen ja viktoriaaniseen arkkitehtuurityyliin. Britit, jotka miehittivät Punjabin vuonna 1849, käytännössä elvyttivät Lahoren entisen näkymän.
Lahoren kulttuuri on historiansa vuoksi ainutlaatuinen. Samasta syystä Pakistanin kulttuuripääkaupunkina tai sydämenä tunnettu kaupunki oli Mughal-imperiumin, Sikhien valtakunnan sekä 1000-luvun Mahmoud Ghaznavi-imperiumin ja Brittiläisen imperiumin Punjabin pääkaupunki.
Lahore on Pakistanin kustannusalan tärkeä keskus, ja se on edelleen Pakistanin kirjallisuuden keskeinen keskus. Kaupungissa järjestetään vuosittain Lahoren kirjallisuusfestivaali, jota pidetään yhtenä Etelä-Aasian tärkeimmistä kulttuuritapahtumista.
Kaupunki on myös tärkeä koulutuskeskus Pakistanissa, ja kaupungissa sijaitsee joitain Pakistanin johtavia yliopistoja.
Lahoressa asuu myös Pakistanin elokuvateollisuus, Lollywood, ja se on Qawwali-musiikin tärkein keskus.
Tärkeimmät nähtävyydet ovat mm. kuuluisat vallit, lukuisat sikhien pyhäköt, Badshahin moskeijat ja Wazir Khan. Lahoressa sijaitsevat myös Fort Lahore ja Shalimar Garden, jotka molemmat ovat Unescon maailmanperintökohteita.
Paikallinen safaripuisto kattaa yli 200 hehtaaria.
Historia, instituutiot, ruoka, vaatteet, elokuvat, musiikki, muoti ja liberaali elämäntapa houkuttelevat monia kaikkialta maasta. Lahore on hyvin juhlava kaupunki. Lahoren asukkaat juhlivat monia perinteitä ympäri vuoden yhdistäen Mughal-, länsimaisia ja nykytrendejä.
Lahoressa on suuri muslimiväestö; Eid ul-Fitr ja Eid ul-Adha ovat tärkeimmät uskonnolliset tapahtumat, ihmiset sisustavat kotinsa ja sytyttävät kynttilöitä.
Kaupunki on Pakistanin kulttuurin, kirjallisuuden ja taiteen sydän.
Lahore on myös tärkeä Pakistanissa kulttuurisen ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden keskuksena. Kaupungissa ei ole paljon uskonnollisia fanaatikkoja tai ääriaineksia toisin kuin muualla maassa. Pääsyynä on monien täällä aiemmin asuneiden pyhimysten vahva vaikutus.
Joissakin niistä vierailee edelleen paljon ihmisiä. Hazrat Daata Sahibin ja Mian Mir Sahibin kappelit ovat erityisen kuuluisia.
Kansallinen hevos- ja kissanäyttely on yksi tunnetuimmista vuosittaisista festivaaleista, jotka järjestetään stadionilla keväällä.
Lahoren historia
Kaupungilla on myrskyisä historia. Se oli Ghaznavid-dynastian pääkaupunki vuosina 1163–1186. Vuonna 1241 mongolijoukot ryöstivät Lahoren. 1300-luvulla mongolit hyökkäsivät kaupunkiin useita kertoja vuoteen 1398 asti, jolloin se joutui turkkilaisen valloittajan Timurin hallintaan.
Vuonna 1524 sen valloittivat Mughal Bābourin joukot. Tämä merkitsi Lahoren kulta-ajan alkua Mughal-dynastian aikana, jolloin kaupunki oli usein kuninkaallinen asuinpaikka.
Sitä laajennettiin suuresti Shāh Jahānin (1628-58) aikana, mutta sen merkitys väheni hänen seuraajansa Aurangzebin hallituskauden aikana.
Aurangzebin kuolemasta vuonna 1707 lähtien Lahore on ollut valtataistelun kohteena Mughal-hallitsijoiden ja sikhien kapinallisten välillä. Nādir Shāhin hyökkäyksen myötä 1700-luvun puolivälissä Lahoresta tuli Iranin valtakunnan etuvartio.
Pian se kuitenkin liitettiin sikhien kansannousuun, josta tuli jälleen voimakkaan hallituksen paikka Ranjit Singhin (1799-1839) aikana.
Singhin kuoleman jälkeen kaupunki rapistui nopeasti, ja vuonna 1849 se joutui Britannian vallan alle.
Kun Intian niemimaa itsenäistyi vuonna 1947, Lahoresta tuli Länsi-Punjabin maakunnan pääkaupunki ja vuonna 1955 siitä tuli vastaperustetun Länsi-Pakistanin maakunnan pääkaupunki, joka muutettiin Punjabin maakunnaksi vuonna 1970.