Hedelmäkärpäs, joka tunnetaan myös nimellä kääpiökääpiökärpäs tai kääpiödrosophila, on pieni hyönteisperhojen luokka. Jokainen meistä on käsitellyt hedelmäkärpäsiä useammin kuin kerran - niitä ei esiinny vain hedelmäpuiden läheisyydessä, vaan myös käymisen hedelmien, säilykkeiden, hillojen, viinien ja jopa etikan ympärillä.
Kostea kääpiölaji kuuluu geenitutkimuksessa käytettyjen mallieliöiden ryhmään, koska niillä on asianmukaiset ominaisuudet. Niiden suurimmat edut ovat pieni koko, yksinkertainen valikko, lyhyt elinkaari, pieni genomi ja kaksi kromosomia.
Thomas Hunt Morgan, yhdysvaltalainen biologi ja geneetikko, oli kokeillut hedelmäkärpäsiä vuodesta 1905 lähtien. Hän käytti näitä hyönteisiä tutkiessaan kromosomiteoriaa perinnöllisyydestä. Tutkija osoitti, että kromosomit ovat geenin kantajia, mistä hänelle myönnettiin fysiologian ja lääketieteen Nobel-palkinto vuonna 1933.
Hedelmäkärpäs oli yksi ensimmäisistä bioastronautiikassa käytetyistä eläimistä. Vuodesta 1952 lähtien hyönteisiä lähetettiin yläilmakehään, ja vuonna 1947 se oli ensimmäinen olento, joka sijoitettiin ulkoavaruuteen.
On myytti, että hedelmäkärpäset ovat tuholaisia, jotka vahingoittavat viljelykasveja. Ne voivat vahingoittaa vain hedelmäsäilykkeitä.
Koiraskärpäsellä on pisimmät siittiösolut kaikista maan olennoista. Ne ovat vain hieman pienempiä kuin itse hyönteinen.
Hedelmäkärpäset ovat ekotermisiä olentoja, joten ne ovat riippuvaisia kehon ulkopuolisesta lämmönlähteestä. Niiden käyttöikä riippuu ympäristön lämpötilasta. Jos lämpötila on kolmekymmentä astetta, kääpiö voi elää kolmekymmentä päivää.
Hedelmäkärpäsen aivoista peräti kaksi kolmasosaa käsittelee kuvankäsittelyä, minkä vuoksi näillä hyönteisillä on muihin hyönteisiin verrattuna poikkeuksellisen kehittynyt näkökyky.
Hedelmäkärpäs voi haistaa käyneen hedelmän jopa viidentoista metrin etäisyydeltä.
Miehen ja naisen pariutuminen voi kestää jopa kaksikymmentä minuuttia.
Kääpiöiden esiintyminen kotona johtuu useimmiten siitä, että ihminen toi tietämättään kotiin hedelmiä, joissa oli jo munia tai kääpiöiden toukkia. Ne ovat niin pieniä, että yleensä huomaamme vain aikuisten leijuvan hedelmien päällä.