Mikä on Nato? Naton historia ja tehtävät

Anonim

lippu

NATO on lyhenne sanoista Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö, eli Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö. Järjestö tunnetaan myös nimellä North Atlantic Alliance tai North Atlantic Pact. Se on sotilaallinen sopimus, joka tehtiin 24. elokuuta 1949 Pohjois-Atlantin sopimuksen puitteissa ja joka solmittiin 4. huhtikuuta Washingtonissa.

Naton alkuperää tulisi etsiä tilanteesta, joka syntyi toisen maailmansodan vihollisuuksien päättymisen jälkeen, kun Yhdysvaltain liittolaisten yhteistyö ja liittoutuma Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton (Neuvostoliitto) kanssa päättyi ja kylmä sota alkoi. Sitten vuonna 1948 Belgia, Ranska, Alankomaat, Luxemburg ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittivat Brysselin sopimuksen, joka muutettiin seuraavana vuonna Pohjois-Atlantin sopimukseksi.

Alun perin Naton piti olla puolustusjärjestö, joka tarjoaisi jäsenilleen turvallisuuden tunnetta kommunististen valtioiden aiheuttaman uhan edessä. Pääsyy Naton perustamiseen oli vakaumus Neuvostoliiton politiikan aggressiivisuudesta ja Länsi-Euroopan maille kohdistuvasta uhasta, jonka aiheuttivat tapahtumasarja: vuonna 1947 - Kominterni perustettiin, 1948 - kommunistinen vallankaappaus. Tšekkoslovakiassa ja Länsi-Berliinin saarto 1948-49.

Alun perin Natoon kuului kymmenen maata (Iso-Britannia, Ranska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Norja, Tanska, Islanti, Italia, Portugali, Yhdysvallat ja Kanada - niin sanotut perustajajäsenet). Lisää jäsenmaita liittyi Natoon seuraavina vuosina. Vuonna 1952 se laajennettiin Kreikkaan ja Turkkiin, 1955 Saksaan ja 1982 Espanjaan.

Vuonna 1999 ensimmäiset entisen itäblokin maat (Puola, Tšekki ja Unkari) ilmestyivät tämän organisaation rakenteisiin. Naton johtajien Prahassa vuonna 2002 pidetyssä istunnossa liittoutumaan kutsuttiin muita maita: Bulgaria, Viro, Liettua, Latvia, Romania, Slovakia ja Slovenia. Nämä maat liittyivät sopimukseen virallisesti 29. maaliskuuta 2004. 1. huhtikuuta 2009 Albaniasta ja Kroatiasta tulee virallisia Naton jäseniä. Viimeinen, 29. jäsen, hyväksyttiin 5. kesäkuuta 2022, ja se oli Montenegro, ja tämä päätös tehtiin Brysselin huippukokouksessa 25. toukokuuta samana vuonna.

Vuoteen 1990 saakka NATO oli länsipuolen tärkein poliittinen ja sotilaallinen rakenne vastakkainasettelun kaksinapaisessa maailmanjärjestelmässä Neuvostoliiton ja vuonna 1955 perustetun Varsovan liiton vastustajana. Kylmän sodan päättyessä sopimuksen luonne muuttui. Muutokset kansainvälisellä areenalla ja kommunististen valtioiden blokin romahtaminen toivat muutoksia Naton strategisiin konsepteihin.

Nykyään se on pikemminkin terrorismin vastainen liittouma. Näiden muutosten seurauksena syntyi niin sanottu uusi strateginen konsepti. Se edellytti riittävien tavanomaisten ja ydinvoimien ylläpitoa, jotka pystyvät karkottamaan mahdollisia hyökkääjiä ja toteuttamaan toimia, jotka estävät mahdolliset aseelliset konfliktit maailmassa.

Painopiste oli myös allianssin valtioiden turvallisuuden varmistamisessa erilaisten ja monisuuntaisten kansainvälisten uhkien edessä (etniset ja alueelliset konfliktit, joukkotuhoaseiden ja aseteknologian leviäminen, strategisten raaka-aineiden toimituskatkokset, terrorismi ja sabotaasi). Naton ensimmäinen itsenäinen sotilaallinen toiminta oli väliintulo Kosovossa. Tämän tehtävän kokemusten jälkeen tätä konseptia on päivitetty.

Tässä uudessa päivitetyssä konseptissa otettiin käyttöön "artiklan 5 ulkopuoliset operaatiot", jotka ovat ensisijaisesti kriisinhallintaoperaatioita, eli asevoimien operaatioita, joiden tarkoituksena on puuttua kriisien tai kriisien perimmäisiin syihin, jotka uhkaavat alueellista tai maailmanlaajuista turvallisuutta ja loukkaavat ihmisoikeuksia (10). Kuten rauhanturvaoperaatioissa, väliin tulevien joukkojen tulee toimia puolueettomasti, koska ne eivät ole konfliktin osapuoli.
On syytä lisätä, että Naton historiassa on ollut lukuisia turbulensseja.

Vuodesta 1966 lähtien Ranska keskeytti jäsenyytensä sopimuksen sotilaallisissa rakenteissa, koska sen johtaja kenraali Charles de Gaulle päätti kehittää oman ydinpuolustusjärjestelmän. Se palasi heille, mutta vain osittain, vasta vuonna 1995 ja vasta vuonna 2009. Kreikka teki vastaavan vuonna 1974-1980. Syynä tähän päätökseen oli konflikti Turkin kanssa ja Kreikan vakaumus, ettei Nato tee tässä asiassa mitään. Lisäksi Espanja ei kuulunut sotilaalliseen rakenteeseen sen jäseneksi ottamisesta vuoteen 1997 asti.

Mitä tulee Naton rakenteeseen, se on muuttunut sopimuksen aikana. Osana Naton konferenssissa (Praha 2002) tehtyjä järjestelyjä allianssin päätöksentekokeskusten rakenne muuttui vuonna 2003. Uusi rakenne poikkeaa maantieteellisestä komentojen jaosta vallanjaon hyväksi.

Operatiiviset toiminnot jaettiin vasta perustetun Allied Command Operationsin (ACO) ja NATO Allied Command Transformationin (ACT) kesken. Tällä hetkellä sopimuksen tärkein hallintoelin on Pohjois-Atlantin neuvosto (NATO-neuvosto, joka koostuu jäsenmaiden edustajista. Naton neuvosto voi kokoontua eri tasoilla. Se kokoontuu säännöllisesti ulkoministeritasolla () kahdesti vuodessa) ja pysyvät edustajat (vähintään kerran viikossa).

Poikkeustapauksissa se voi kokoontua myös valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla. Naton neuvoston lisäksi sopimuksen tärkeimmät organisaatiorakenteet ovat puolustussuunnittelukomitea, ydinvoimasuunnitteluryhmä, sotilaskomitea (joka on sopimuksen ylin sotilaselin) ja sen alainen sotilasesikunta sekä kansainvälinen sihteeristö. Naton pääsihteeri. Naton pääsihteeri on liiton korkein poliittinen virka, ja hyväksytyn käytännön mukaan hän täyttää eurooppalaiset siviilipoliitikot.