Riisipuu on poikkeuksellisen kaunis lintu, jota esiintyy luonnollisessa elinympäristössään Javalla ja Balilla. Sille on ominaista ensisijaisesti kaunis, sileä höyhenpeite, joka muistuttaa vahahahmoa. Sosiaalisen luonteensa ja kesyttämisen helppouden vuoksi riisilintuja kasvatetaan usein sisätiloissa. Kannattaa tutustua näihin kauniisiin lintuihin liittyviin mielenkiintoisiin faktoihin.
Sekä uros- että naarasriisin kasveilla on sama väritys. Siipien kannet ja selkä ovat harmaita ja hieman sinertävän sävyisiä, pää ja häntä ovat mustat ja silmien alla on suuria soikeita valkoisia laikkuja. Niille on ominaista melko massiivinen, helmenpunainen nokka.
Tietoa riisikasveista suosikkijalostuslajeina ilmestyi jo vuonna 1790. Villiriisin kasveja pyydettiin suuria määriä ja kuljetettiin eri puolille maailmaa. Ne säilyivät pitkään varsin ujoina, mutta vuonna 1870 tilalla pidetyistä pareista syntyivät ensimmäiset poikaset, jotka ovat sittemmin levinneet ympäri maailmaa.
Riisikasvit eivät ole kovin vaativa laji, joten nyt jälkeläisten saaminen ei ole ongelma edes aloitteleville viljelijöille. Lisäksi oikealla lähestymistavalla he pystyvät tottumaan, mikä tekee heistä erittäin kiitollisia kumppaneita arjessa kotona.
Tällä hetkellä suuria riisilintupopulaatioita löytyy myös Itä-Afrikasta, Kaakkois-Aasiasta, Japanista, Havaijista, Saint Helenasta ja Sansibarista.
Pesimäkauden aikana riisikasvit elävät pareittain rakentaen pallomaisia, ei kovin hyvin tehtyjä pesiä hyvin erilaisiin paikkoihin. Ne munivat yleensä 4–8 valkokuorista munaa, joita haudotaan 13–14 viikkoa. 18 päivää kuoriutumisesta pojat jättävät pesän, mutta vielä kaksi viikkoa vanhemmat ruokkivat niitä.
Pesimäkauden jälkeen riisikasvit muodostavat valtavia laumoja ja voivat tuhota riisiä ja muita viljelykasveja vakavasti syömällä niitä intensiivisesti. Tästä syystä paikallinen väestö yrittää pelotella karjaa karkottimilla tai tuulessa kahisevilla rakenteilla tai ryhmittelemällä iäkkäitä naisia käyttämällä bambuhelistimiä.