Kun ajattelemme Forum Romanumia, tulee useimmiten mieleemme legendaarinen Forum Romanum. Muinaisessa Roomassa oli kuitenkin enemmän toreina tai julkisina keskuksina käytettyjä aukioita, joista vanhin oli Boarium foorumijossa pidettiin karjamarkkinat. Se ei ole täysin säilynyt aikamme, mutta osa ympäröivistä monumenteista on säilynyt erittäin hyvässä kunnossa.
Mielenkiintoista on, että monet turistit vierailevat Forum Boariumissa täysin tietämättään, koska juuri täällä sijaitsee yksi Rooman ruuhkaisimmista nähtävyyksistä, eli kuuluisa Totuuden suu.
Forum Boariumin historia
Forum Boarium oli yksi tärkeimmistä kohdista antiikin Rooman kartalla, ja sen ympärille olisi voitu rakentaa 6. vuosisadalla eaa Se venytti välillä vanhin roomalainen jokisatama (Portus Tiberinus) ja Palatine, Capitoline ja Aventine. Siellä myytiin kaikenlaista karjaa. Se oli paljon vaatimattomampaa pohjoisessa Holitorium-foorumijota käytettiin hedelmä- ja vihannesmarkkinana.
Boariumissa foorumi järjestettiin ensimmäiset gladiaattoritaistelut Rooman historiassa. SISÄÄN 264 eaa. kolme soturiparia seisoi vastakkain, taistelemassa toisiaan vastaan kuoleman ja elämän välisessä taistelussa. Noin 53 eaa. tälle alueelle rakennettiin kaupungin ensimmäinen amfiteatteri, mutta siitä ei ole enää jälkeäkään.
Imperiumin kaatumisen jälkeen osa muinaisista rakennuksista muutettiin katoliseksi kirkoksi tai käytettiin muihin maallisiin tarkoituksiin, minkä ansiosta ne ovat säilyneet meidän päiviimme todella hyvässä kunnossa. 1930-luvulla joistakin monumenteista poistettiin myöhempiä lisäyksiä palauttaen niiden alkuperäinen muoto.
KUVAT: Tritons Fountain - Forum Boarium Roomassa
Herkuleen kultti ja vuosittaiset härkäuhrit
Boarium Forum oli myös ylistysharjoituksen keskus Herakles (kutsutaan roomalaisessa mytologiassa Hercules). Kuuluisan sankarin piti jäädä yöksi tälle alueelle kotimatkansa aikana suoritettuaan kahdeksannen kahdestatoista työstä, ts. Geryonin karjan vangitseminen. Kun Hercules nukahti, hänen johtamansa karja joutui saaliiksi kävelevän jättiläisen saaliiksi Kakusajoka asui luolassa Aventinuksen kukkulalla.
Ryöstetty sankari löysi ja tappoi varkaan. Tätä voittoa juhlittiin uhraamalla osa talteen otetuista sonneista. Tätä rituaalia harjoitettiin vuosisatojen ajan - alun perin sen suoritti kaksi yksityistä perhettä ja vuonna 4. vuosisadalla eaa siitä tuli osa virallista valtionuskontoa. Naiset eivät kuitenkaan voineet osallistua rituaaleihin.
Forum Boariumin alueella oli kolme tai neljä sankarille omistettua temppeliä sekä useita pienempiä alttareita ja yksi monumentaalinen, ns. Herkules Voittamattoman suuri alttari (Ara Maxima Herculi), jossa uhrattiin eläimiä joka vuosi. Verinen rituaali päättyi päätökseen Konstantinus Suuri sisään 4. vuosisadalla.
Boarium-foorumin muistomerkit
Herkuleen temppeli (omistaja Tempio di Ercole Vincitore)
Tämä hyvin säilynyt temppeli oli todennäköisesti vihitty Hercules Holivarius, öljykauppiaiden ja -tuottajien suojelija, vaikka joissakin lähteissä sitä yksinkertaisesti kutsutaan pyöreä temppeli.
Rakennus on todennäköisesti peräisin 2. vuosisadan loppu tai 1. vuosisadan alku eKr Se pystytettiin pyöreälle suunnitelmalle, jonka halkaisija oli pienempi kuin 15 m, jota ympäröi 20 korintialaisen pylvään pylväikkö. Se tehtiin kanssa Kreikkalainen penteliittimarmori (sama jota käytettiin aikoinaan Perikles Ateenan akropoliin jälleenrakennuksen aikana), luultavasti kreikkalaisen arkkitehdin valvonnassa. Noin 1. vuosisadalla osa alkuperäisestä pylväikköstä tuhoutui ja puolet pylväistä korvattiin uusilla, valkoisesta italialaisesta Carraran marmorista.
Mielenkiintoista on, että se määriteltiin ei niin kauan sitten Vestan temppeli. Alkuun XIX vuosisadalla oletettiin, että pyöreä tabernaakkeli pystytettiin saman jumalattaren kunniaksi kuin Forum Romanumin rakennuksen samanlainen muoto. Vain Rooman Napoleonin prefektin hallituskaudella, Camille de Tournon-Simianekatsomalla sitä tarkemmin. Tätä tarkoitusta varten kaikki keskiaikaiset lisäykset poistettiin ja temppelin ympärillä oleva maanpinta laskettiin, mikä mahdollisti muinaisen korokkeen kaivamisen. Silloin muistomerkin alkuperäinen käyttötarkoitus tunnistettiin paremmin.
Kristillisen vallan tullessa temppeli muutettiin katoliseksi kirkoksi. Ei kuitenkaan ole varmaa, milloin tämä tapahtui. Sen vanhimmat tallenteet St. Stephen tulevat vain XII vuosisata. Keskiajalla temppeliin tehtiin yksi havaittava jälleenrakennus, jonka aikana alkuperäinen kupoli korvattiin tyypillisellä katolla.
Portunuksen temppeli (it. Tempio di Portuno)
Tämä Joonialaistyylinen monumentti on yksi parhaiten säilyneistä muinaisista temppeleistä koko Roomassa. Nykyinen rakennus on peräisin n 80 eaa., mutta se korvasi aikaisemman rakenteen, joka on päivätty 3. tai 4. vuosisadalla eaa. Valitettavasti sen julkisivua koristavat upeasti veistetyt stukit, jotka nykyään tunnetaan vain renessanssiajan taiteilijoiden luonnoksista, eivät ole säilyneet meidän päiviimme.
Portunuksen temppeli on säilynyt niin hyvässä kunnossa lähinnä siksi, että jo vuonna yhdeksäs vuosisata se muutettiin kirkko St. Egyptiläisten Maria (Santa Maria Egiziaca). SISÄÄN Kuudestoista vuosisata Armenialaiset munkit ottivat rakennuksen haltuunsa, mutta onneksi he eivät tehneet suuria muutoksia alkuperäiseen muinaiseen rakenteeseen.
Temppeli seisoi entisen jokisataman alueella ja vihittiin käyttöön Portunus, satamien ja merimiesten vartija, vaikka se on aiemmin virheellisesti sanottu Onni Virilis.
Totuuden laki ja salaperäiselle korokkeelle kaiverrettu krypta
Ikuisen kaupungin monista symboleista suosituin on muinainen medaljonki nimeltään Totuuden suu (italiaksi: Bocca della Verità). Siinä näkyy vanha mies, jolla on parta, luultavasti merien suojelija Okeanos, ja luultavasti toiminut viemärin kansi yhdessä ympäröivistä temppeleistä (mahdollisesti aiemmin mainitussa Herkuleen temppelissä).
Muistomerkki tuli popkulttuuriin legendan ansiosta, jonka se toimi kaukaisessa menneisyydessä verinen valheenpaljastin. Testatun piti laittaa kätensä medaljongin suuhun, ja valehtelun sattuessa hän leikkaa sen irti. Nykyään medaljonki on esillä aidatussa eteisessä Santa Marian basilika Cosmedinissa ja joka päivä on jono ihmisiä, jotka haluavat ottaa matkamuistokuvan käsi vanhan miehen suussa. Voit lukea lisää medaljongista artikkelistamme Mouth of Truth in Rome - missä voit nähdä sen?
Alueella ollessa kannattaa myös käydä hetken basilikassa. Kirkon rakennus on pystytetty käyttämällä vanhaa arkadoitua rakennetta, joka on olemassa tässä paikassa. Yhtä mielenkiintoista ei kuitenkaan ole, että temppelin pääalttarin alla on monumentaalinen vulkaaninen tuff-lava. Jotkut tutkijat ovat vakuuttuneita, että se oli aiemmin kuuluisan Herkuleen suuren alttarin perusta. Keskiajalla siihen kaiverrettiin krypta, jonka takaa näemme mikä armo.
Temppelissä vieraillessa kannattaa kiinnittää huomiota myös tyypilliseen ns. tyyliin sisustettuun lattiaan cosmateska. Tämä nimi on johdettu etunimestä Kosma (Cosmati) ja viittaa joukkoon kivenmuurareita, jotka in XII ja XIII vuosisadalla he tekivät samanlaisia lattioita moniin ikuisen kaupungin ja Lazion kirkkoihin.
Muita temppelissä säilytettäviä huomionarvoisia esineitä ovat: kallo pyhäinjäännös st. Ystävänpäivä, jonka väitetään kuuluvan rakastavaisten suojeluspyhimykselle, ja sakristissa säilytetyn mosaiikin fragmentti, joka on osa Pietarin varhaiskristillistä sisustusta. Peter.
Janus kumartaa
Entisen Forum Boariumin koillispäästä löydämme kaksi muuta vanhaa rakennusta, jotka jäävät usein turistien huomiotta. Kirjaimellisesti muutaman askeleen päässä Basilica of Santa Maria in Cosmedin nousee Janus Arch (omistaja Arco di Giano)joka luultavasti rakennettiin Konstantinus Suuren aikana 4. vuosisadan alussa (mahdollisesti se on korvannut olemassa olevan samanlaisen rakenteen).
Se on ainoa elossa oleva neljän pelihallin kaari Roomassa. Se ei ole varma, mikä sen alkuperäinen tarkoitus oli, mutta se on varmasti toiminut suojana sateelta myöhempinä aikoina. Ei myöskään ole viitteitä siitä, että sen olisi pitänyt olla voitokaari.
Rakennuksessa on 12 m leveys ja 16 m korkeuksia. Jokainen pelihalli vastasi yhtä siitä poikkeavaa katua. Pilarit on päällystetty valkoisella marmorilla ja jokaisessa on kuusi syvennystä, joiden edessä seisoi vapaasti seisovia pylväitä (ryöstetty vuosisatojen ajan).
Hopeaportti (omistaja Arco degli Argentari)
Kävellen Janus-kaaren ympäri kadulla Via del Velabro tulemme Gates of Silver (omistaja Arco degli Argentari)joka pitää kiinni tänään St. George on Velabrum (omistaja San Giorgio in Velabro).
Aiemmin rakennus luultavasti toimi Forum Boariumin sisäänkäyntiporttina. Nykyään rakennus ei vaikuta kovin monumentaaliselta, mutta kukoistusaikoinaan sen korkeus oli lähellä 7 m. Seinien yläosa on tiiviisti peitetty kauniilla koristeilla ja reliefeillä, joista osa on säilynyt meidän aikoihin. Alunperin kokonaisuus tuettiin koristamattomille ja paljon korkeammille kuin aikuista travertiinipylväät. Tällä ratkaisulla oli luultavasti tarkoitus suojella muistomerkkiä torilla myytävien nautojen sarvilta ja sorkilta. Nykyään vain pieni osa tästä raakapohjasta on näkyvissä.
Arkkitraaven kirjoitus kertoo, että rakennuksen on perustanut 204 vuotta kultasepät (pankkiirit) ja karjanmyyjät. Se oli omistettu tuolloin hallitsevalle keisarille Septimius Severus. Monumentin bareljeefit kuvaavat kohtauksia keisarin, hänen vaimonsa ja poikiensa elämästä. Valtaan tulleen Caracalla (Sepimius Severuksen poika), viittaukset hänen murhaamiinsa perheen edustajiin poistettiin (mukaan lukien hänen veljensä Get ja vaimo Fulvia Plautilla).
Kirjoituksen vasemmalla puolella on Herkules-hahmo, joka symboloi Boarium-foorumia ja karjatoria. Hän pitää mailaa toisessa kädessään ja mailaa toisessa Nemean leijonasta revitty iho (Voit lukea lisää tästä myytistä artikkelistamme: Nemea: Vierailu muinaisessa pyhäkössä ja stadionissa).
Vaikka Hopeaportti rakenteena ei säilynyt parhaassa kunnossa, siinä säilyneet reliefit ja koristeet antavat mahdollisuuden kuvitella tuon ajan Rooman taidetta.
KUVAT: 1. Hopeaportti Roomassa (lähde: commons.wikimedia.org; lisenssi: CC BY-SA 4.0 / kirjoittaja: Diletta Menghinello); 2. Hopeaportti Roomassa (lähde: commons.wikimedia.org; Lisenssi: CC BY-SA 4.0 / kirjoittaja: Diletta Menghinello).
Tritonsin suihkulähde
Herkuleen temppelin lähellä, Santa Maria in Cosmedinin kirkon edessä olevalla aukiolla, on alusta asti barokkityylinen suihkulähde 1700-luvulla tyyli viittaa Berninin teoksiin. Se tuli taltan alta Francesco Morattija vastasi sen suunnittelusta Carlo Francesco Bizzaccheri.
Paavi rahoitti tämän suihkulähteen Klemens XI ja sitä syötetään vedellä modernista akveduktista Acqua Felice.
Casa dei Crescenzi
Portunuksen temppeliä vastapäätä Via di Ponte Rottoa vastakkaisella puolella on rakennus, joka on helppo ohittaa Casa dei Crescenziollessa yksi niistä muutamat säilyneet keskiaikaiset talot kaikkialla Roomassa.
Hän rahoitti sen alussa XII vuosisata aristokraatti Niccolò de Crescenzi, yhden silloisen Rooman merkittävimmistä suvuista edustaja, mistä todistaa sisäänkäynnin yläpuolella oleva kirjoitus, joka lisäksi kertoi, että Niccolò oli Nikolauksen ja Theodoran poika.
Residenssin julkisivun koristeluun käytettiin Forum Boariumista otettuja antiikkimarmoreita. Kukinkinaan rakennuksella oli muotonsa asuin tornijoka samalla suojeli viereistä Emiliusz-siltaa. Valitettavasti sen yläosa romahti alussa XIII vuosisadalla eikä ole säilynyt meidän aikoihin asti.
Mielenkiintoista, keskiaikaisten jumalanpalvelusten aikana Ristintie (Via Crucis) Casa dei Crescenzi käytettiin mm Pilatuksen talo.
Emiliusz-sillan jäänteet
Lähdettäessä Forum Boariumista Tiberin rantaan näemme umpeenkasvun kaaren seisomassa yksin vedessä Emilius-silta (latinaksi Pons Aemilius), vanhin roomalaisista risteyksistä, jota nykyään kutsutaan Rotto-silta (italiaksi: Ponte Rotto), jonka voimme kääntää rikki silta. Saadaksesi paremman kuvan siitä, on parasta seistä viereisellä Palatino-sillalla.
Risteyksen rakentaminen aloitettiin v 2. vuosisadan ensimmäinen neljännes eKrmutta se valmistui vasta muutama vuosikymmen myöhemmin. Silta oli olemassa loppuun asti XVI vuosisadallakun yksi tulvista vaurioitui ja sen jälleenrakennus hylättiin.
Cloac Maximan suu
Cloaca Maxima (kirjaimellisesti hieno viemäri) oli muinaisen Rooman pääviemäri. Tämän aikarakenteeltaan vaikuttavan rakennuksen historia juontaa juurensa kuninkaalliseen aikaan (sen rakentamisen saattoi tilata kuningas Tarquinius vanha) tai tasavallan alku.
Kanava kaivettiin valuttamaan suolaaksoa, jonne myöhemmin perustettiin kuuluisa Forum Romanum. Aluksi jätevesi löydettiin koko kulkunsa ajalta, ja se löydettiin maan alta vasta ensimmäisten vuosikymmenten aikana 2. vuosisadalla eaa
Cloaca Maxina ohitti sekä Forum Boariumin että Forum Boariumin. Suisto, joka on säilynyt (ja toimii) tähän päivään asti, on kirjaimellisesti muutaman askeleen "pyöreän temppelin" takana ja näemme sen hieman etelään Palatino-sillasta (Ponte Palatino).