Pienet merikotkat ovat suurpetoeläimiä haukkaperheestä. Sen höyhenet ovat ruskeat, käytös majesteettinen, ja jos lisäät siihen metsästystaidot, saat kauniin ja vahvan linnun, jota on mahdoton olla ihailematta.
1. Merikotkia esiintyy itä- ja Keski-Euroopassa, Kaukasuksella, Venäjällä ja Iranissa. Joissakin maissa, kuten Ranskassa tai Suomessa, niitä esiintyy satunnaisesti ja niistä tulee sitten valokuvaajien ja lintutieteilijöiden vetovoima. Kotkat viettävät talven Etelä- ja Itä-Afrikassa.
2. Kotkat syövät jyrsijöitä, joten ne tekevät pesiä alueille, joilla on mahdollista saalista, esimerkiksi metsän reunaan aivan niityn viereen.
3. Kotkat voivat olla jopa 65 senttimetrin pituisia, painavat noin kaksi kiloa ja, toisin kuin monilla haukkaperheen linnuilla, niillä on keltaiset silmät.
4. Luonnollisissa olosuhteissa kotkat syövät useimmiten pieniä nisäkkäitä, sammakkoeläimiä, matelijoita, hyönteisiä ja muita lintuja, kun taas Afrikassa niiden pääruoka on termiittejä.
5. Pikkukotkailla ei ole luonnollisia vihollisia ympäristössään. Niitä voi vahingoittaa vain ihmisen toiminta, kuten jyrsijöiden puremien puoliviljeltyjen kemikaalien ruiskuttaminen. Pienet merikotkat menehtyvät syötyään myrkyllisen jyrsijän.
6. Kotkat viettävät suurimman osan ajastaan puissa ja pitävät suurta huolta alueestaan. Ne taistelevat usein muita lintuja vastaan, jos ne huomaavat olevansa liian lähellä pesiä.
7. Naaraskotkan on havaittu jättävän pesänsä pesimäkauden aikana vierailemaan muita naaraita pesissään. Tiedemiehet eivät tiedä, miksi linnut tekevät tämän, mutta se on kuin naaraiden ystävällisiä vierailuja, jotka jakavat kokemuksia.
8. Nuoret kotkat tarvitsevat 30-80 päivää itsenäistyäkseen vanhemmistaan, ja ne saavuttavat sukukypsyyden vasta kolmen vuoden iän jälkeen.
9. Lähin metsäkotka on suurkotka. Ne löytyvät usein yhdessä, ja myös näiden lajien välisiä risteytyksiä on havaittu.
10. Pikkukotkailla on laaja äänivalikoima, joka auttaa niitä kommunikoimaan keskenään.