Vaikka nykyään, yli sata vuotta suosituimman matkustaja-aluksen törmäyksen jälkeen, tiedämme, mikä suoraan vaikutti sen uppoamiseen, uusia teorioita törmäysten epäsuorista syistä ilmaantuu jatkuvasti. Kukaan ei epäile, etteikö Titanic upposi sen jälkeen kun se törmäsi jäävuoreen täydellä voimalla, mutta uusia löytöjä löytyi, jotka selittävät, miksi alus purjehti niin nopeasti vaarallisen jääkentän läpi.
Ne osoittavat, että matkustajien turvallisuudesta vastaavat ihmiset salasivat tosiasioita, joiden selvittäminen johtaisi varmasti risteilyn peruuttamiseen. Nykyään näyttää siltä, että paine täyttää tälle poikkeukselliselle alukselle asetetut odotukset ovat varjostaneet pragmaattisen näkemyksen kasautuvista ongelmista. Jos tähän lisätään Titanicin nauttiman tuhoutumattoman rakenteen maine, saamme suunnitelman risteilylle, jonka onnistuminen riippui pitkälti kohtalon oikkuista. Päätettiin luottaa siihen, että Titanic olisi onnekas neitsytmatkallaan, mutta se olisi suotuisa vasta sen kohtalokkaaseen lopputulokseen.
Irlantilaisen Titanicin tutkijan Senan Molonyn National Geographicin tukema dokumentti tuo uutta valoa Titanicin tragediaan. Kaikki alkoi, kun yhdestä huutokauppakamarista löydettiin kuvia John Kempsterin Belfastissa ottamasta aluksesta. Näissä kuvissa näkyy selvästi pitkä musta tahra rungon oikealla puolella, juuri tässä kohdassa, jonka jäävuori myöhemmin repeili. Tämä tahra kiinnosti heti tutkijoita. On arveltu, että se saattaa olla heijastus esineestä, joka kellui tuolloin vedessä eikä sisältynyt kehykseen, mutta analyysi sulki tämän teorian pois. Oli paljon todennäköisempää olettaa, että aluksella oli ollut suuri tulipalo alusta alkaen.
Titanicin palomies Fred Barret, jonka todistus paljastui, todisti, että miehistön oli todellakin pitänyt sammuttaa tulipalo Belfastissa. White Star Linen johto ei kuitenkaan halunnut altistaa itseään ihmisten suuttumukselle, jolta he eivät varmasti välttyisi, joten risteilylle päätettiin lähteä aikataulua muuttamatta. Siten päätettiin pelastaa suvun hyvä nimi vaarantamalla yli kahden tuhannen ihmisen hengen.
Kun alus lähti Southamptonin satamasta, Britanniassa oli kaivostyöläisten lakko, ja hiili oli väliaikaisesti luksushyödyke. Kun hiili syttyi itsestään Titanicin kyydissä, palomiehet poimivat kytevät kimpaleet ja heittivät ne kiireessä kattiloihin. Ei siis ole totta, että kapteeni Edward Smith ui huimaa vauhtia, koska hän halusi tehdä ennätyksen Atlantin valtameren ylittämisessä. Titanic ryntäsi jääkentän läpi, koska kapteeni päätti, että palava hiili oli heti heitettava uuneihin. Tämän seurauksena sinne kuljetettiin enemmän materiaalia kuin oli tarpeen, ja alus kehittyi vaarallisilla nopeuksilla.
Polttoaineen koostumuksessa kymmenkunta palomiestä ei kyennyt hillitsemään lisääntyvää tulipaloa. Korkea lämpötila ei johtanut vain tummaan täplään laivan ulkopinnalle, vaan myös koko rakenteen vakavaan heikkenemiseen tässä paikassa. Laipioseinä, joka muuten piti laivan pinnalla, oli yli 70 prosenttia heikompi 1000 celsiusasteen noustessa.
Tiedemiehet sanovat, että ilman tulipaloa Titanic olisi mennyt alamäkeen joka tapauksessa. Palo ja heikentynyt teräsrakenne saivat kuitenkin laivan täyttymään vedellä paljon nopeammin. Tragediaa ei olisi tapahtunut, elleivät White Star Line -viranomaiset olisi vaatineet tekemään matkasta armottoman. Ja jos Titanic olisi lähtenyt Belfastista, mutta ei tulipalossa, jäävuori olisi osunut vahvaan rakenteeseen, alus olisi alkanut täyttyä vedellä, mutta niin vauhtia, että suurin osa ihmisistä olisi odottanut apua Karpaateilta.