Nürnberg melkein kapinan alusta lähtien Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (Saksan Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei, lyhennetty NSDAP) oli yksi kasvavan natsiliikkeen tärkeimmistä kaupungeista. Aivan kuten olutkellareissa München uusi rikollinen ideologia oli nousemassa, joten Nürnbergiin ja laajemmin koko Frankenin alueelle rakennettiin eräänlainen natsilinnoitus, jossa puolueen jäsenet ja kaikki siihen liittyvät saattoivat tavata satojatuhansia vuosikokouksissa.
Nürnbergin valinta puoluekokousten paikaksi ei ollut sattumaa. Kaupunki on jo sisällä keskiajalla se oli yksi valtakunnan (Pyhän Rooman valtakunnan) keskeisistä keskuksista.jossa kaikki Saksan keisarit asuivat vuosisatojen ajan. Se oli siis ihanteellinen paikka propagandalle - Nürnbergin vierailijat saattoivat tuntea entisen suuruutensa ja samalla kansakuntansa rappeutumisen ensimmäisen maailmansodan jälkeen verrattuna entiseen keskiaikaiseen valtakuntaan.
He liittyvät myös Nürnbergiin Nürnbergin lait (saksa: Nürnberger Gesetze) vuodelta 1935joka julkistettiin puolueen vuosikokouksessa. He määrittelivät yksityiskohtaisesti ketä voidaan kutsua valtakunnan kansalaiseksi ja määrittelivät säännöt saksalaisen veren puhtauden "puolustamiseksi". Uuden lain mukaan kiellettiin mm juutalaisten ja valtakunnan kansalaisten sekavioliitot. Nämä lait mahdollistivat juutalaisilta ja mustalaisilta laillisen kansalaisuuden menettämisen ja heidän myöhemmän sorron vuosina 1939-1945. Joillekin lukijoille saattaa olla järkyttävää, että jotkin lait perustuivat samankaltaisiin Yhdysvalloissa olemassa oleviin mustiin ihmisiin liittyviin ratkaisuihin, jotka toimivat kauan toisen maailmansodan jälkeen…
Saksan tappio toisessa maailmansodassa ja liittoutuneiden eteneminen länteen tarkoitti kaupungille, että se pian pyyhittiin pois maan päältä. Amerikkalaiset ja brittiläiset joukot eivät säästäneet nälkäisiä keskuksia, jotka liitettiin yksiselitteisesti natsipuolueeseen. Ensimmäiset hyökkäykset Nürnbergiin tehtiin jo vuonna 1942, mutta myrsky iski kaupunkiin 2. tammikuuta 1945. Se purettiin yhden yön aikana 90 % historiallisen vanhankaupungin keskiaikaisista rakennuksista. Huomionarvoista - entisten kaupunginmuurien rajojen sisäpuolella vain 21 ihmistä kuolikun taas muualla kaupungissa uhrit laskettiin tuhansiin.
Kuinka tämä on mahdollista? Kaupungin alle kaivettiin keskiajalta lähtien monikerroksisia kellareita ja tunneleita, joita kaupungin viranomaiset käyttivät suojina. Osassa maanalaisista huoneista on piilotettu tärkeimmät kaupunki- ja saksalaiset taideteokset, mm Pyhän Rooman valtakunnan valtakunnat ja Wit Stossin varastettu alttari Krakovan Pyhän Marian kirkosta.
Lisää: Nürnbergin maanalaiset nähtävyydet - entiset olutkellarit, bunkkerit, vankityrmät ja kasematit
Sodan jälkeen ehjänä Oikeuspalatsi, joista keskustelivat Kansainvälinen sotilastuomioistuin ja amerikkalaiset sotilastuomioistuimet, jotka ns Nürnbergin oikeudenkäynnit ovat tuominneet joitakin maailman suurimmista sotarikollisista.
Sodan jälkeen Nürnbergin vanha kaupunki rakennettiin uudelleen historiallisen pohjaratkaisun mukaisesti, mutta vain osa julkisivuista ja rakennuksista rakennettiin uudelleen.
Nazi Party Rally Area (saksa: Reichsparteitagsgelände)
Nürnbergissä pidettiin kaksi ensimmäistä NSDAP-kongressia 1927 ja 1929, eli vielä olemassa ollessaan Weimarin tasavalta ja ennen Adolf Hitlerin nousua täyteen valtaan. Tapaamispaikka valittiin puistoalue nimeltä Aleja Leopolda (Luitpoldhain, Baijerin hallitsijan kunniaksi) kaupungin etelälaidalla.
1920-luvun lopulla puistoon aloitettiin nimetyn muistomerkin rakentaminen Kunniahalli (saksa Ehrenhalle), jonka oli tarkoitus olla kunnianosoitus ensimmäisessä maailmansodassa kuolleille sotilaille. Tunnusomaista rakennusta ympäröi neljätoista pilaria, joissa tulen piti palaa. Vaikka kunniahallin rakentaminen valmistui vuonna 1930, vuotta aiemmin monumenttia käytettiin natsipuolueen kongressin aikana Münchenin vallankaappauksen 16 uhrin kunniaksi. Sanaa juhla ei ole liioiteltu, sillä uhreja palvottiin lähes jumalallisella kunnioituksella ja juhlien aikana ns. Veribanneri (saksalainen Blutfahne). Tämän epätavallisen jäännöksen, joka seurasi vallankaappauksia 9. marraskuuta 1923 Münchenissä, toi eräs osallistuja noihin tapahtumiin. Jakob Griminger.
Monument of Honor on käytännössä ehjä. Se sijaitsee Bayernstraßen (Bayernstrasse) pohjoispuolella ja löydämme sen koordinaattien alta. 49.435488, 11.108269.
SISÄÄN 1933 Adolf Hitler tuli valtaan. Välittömästi päätettiin, että Nürnbergistä tulee puolueen ja kaikkien liitännäisjärjestöjen vuosikongressien päämaja. Tätä tarkoitusta varten päätettiin rakentaa uusi laskettelurinne Aleja Leopoldan eteläpuolelle, puistoalueella Dutzendteich-järven ympärillä.
Tämän pienen järven lähialue oli suosittu virkistysalue jo vuonna XIX vuosisadalla. Täällä toimi suosittu kahvila Kahvila Wanner (tuhottu sodan aikana) ja alkaen 1876 järven pohjoisosassa oli erilliset uimapaikat. Osana laskettelurinnekompleksin rakentamisen valmisteluja päätettiin tuhota siellä asukkaiden nähtävyydet: yleiset uimapaikat suljettiin, lyhty pystytettiin v. 1906 tilaisuudessa Baijerin kuningaskunnan näyttelyt ja eläintarha suljettiin.
Design 11 hehtaaria kompleksi tilattiin arkkitehdille Albert Speerjoka oli myös natsipuolueen omistautunut poliitikko. Speer tunnettiin vanhojen muotojen ihailustaan ja hänen suosikkityyliään voidaan kutsua uusklassismiksi, mikä näkyy selvästi Nürnbergin säilyneissä esineissä. Hänen vaikutuksensa Hitleriin voidaan todistaa sillä, että W. 1937 diktaattori tilasi hänet suunnittelemaan Berliinin täydellisen jälleenrakennuksen, josta sodan voitettuaan tuli maailman pääkaupunki ns. Germania.
Yksi työn ensimmäisistä vaiheista oli muuttaa Leopold Avenue leveäksi aukioksi, joka on nimetty Leopoldin aukio (saksa Luitpoldarena). Kunniahallia (saksaksi Ehrenhalle) vastapäätä pystytettiin The Tribune of Honor (saksa Ehrentribüne). Kahden rakennuksen välissä oli tasaisesti järjestetyistä graniittilaatoista tehty reitti.
Pitkään 150 metriä tribüüni oli tarkoitettu vain puolueen tärkeimmille jäsenille. Rakenteen molempiin päihin sijoitettiin useita metrejä korkeita kotkia. Rakennus oli valmis ensimmäisiä natsien puoluekokouksia varten. Rakennus purettiin 1950-luvun lopulla, eikä siitä ole enää jälkeäkään.
From 1933-1938 Uudessa kompleksissa pidettiin vuosittaisia puoluekongresseja, joista tuli nykypäivän musiikki- tai urheilutapahtumiin verrattavissa oleva tapahtuma. Sadat tuhannet saksalaiset saapuivat Nürnbergiin jo muutama päivä aikaisemmin vierailemaan kaupungissa, juomaan olutta ja syömään paikallisia, keskiajalta valmistettuja makkaroita. Suurin osa kongressien osallistujista, ja heitä oli lähes miljoona, yöpyi kaukana etelässä sijaitsevalla leirintäalueella, josta ei ole säilynyt juuri mitään. Olosuhteet eivät olleet kaikkein hygieenisimmät tai mukavimmat, mutta kumppaneiden nimettömiä irtisanomisia lukuun ottamatta kukaan ei virallisesti valittanut.
Kaikilla vuosikokouksilla oli johtava teema. Esimerkiksi sisäänkäynti 1933 pidettiin Voiton lipun alla ja osallistujat juhlivat Weimarin tasavallan loppua ja 1937 kongressi pidettiin työttömyyden vähentämisen lipun alla.
Koko 1930-luvun ajan tehtiin töitä kompleksin laajentamiseksi, mutta vain osa rakennuksista valmistui ennen hyökkäystä Puolaa vastaan. Sodan puhkeaminen keskeytti kaikki rakennustyöt.
Viimeinen rauhan iskulauseen alla pidetyistä konventeista oli tarkoitus pitää 1939, mutta se peruttiin elokuun viimeisenä päivänä, päivää ennen maatamme vastaan tehtyä hyökkäystä…
Osa rakennuksista selvisi sodasta, mutta osa niistä purettiin vuoden 45 jälkeen.
Rakennuksia laskettelurinteessä
Edellä mainitun Hallin ja Tribune of Honorin lisäksi alamäkialueelle rakennettiin muutama muukin rakennus ja rakennelma, joista osa on kuvattu tässä osiossa.
Kongressitalo (Ger. Kongresshalle)
Majesteettisen rakennuksen oli tarkoitus olla juhlan tärkein symboli Kongressitalo (Ger. Kongresshalle)jossa kaikki hallitsevan NSDAP-puolueen konventit piti pitää.
Arkkitehti vastasi rakennuksen suunnittelusta Ludwig Ruffjoka kuoli vuonna 1934; hänen työtään jatkoi hänen poikansa Franz. Alkuperäisen suunnitelman mukaan rakennuksen oli määrä olla valtava hevosenkengän muotoinen katettu sali, jota ympäröi kymmenien huoneiden kompleksi. Roman mallia Colosseum rakennukseen tulisi mahtua jopa 50 000 puolueen jäseniä ja sen piti olla kaksi kertaa alkuperäistä suurempi. Hankkeen mukaan salin keskelle oli tarkoitus pystyttää koroke, jolta johtaja itse puhuisi puolueen aktivisteille.
Kongressitalon rakentamisen kulmakivi muurattiin 1935. From 1937 rakennustyömaalla sodan syttymiseen asti 1 400 työntekijää työskenteli jatkuvasti. Hanke itsessään ei ollut vain kunnianhimoinen, vaan myös sen sijainti aiheutti suuria vaikeuksia. Rakennuskohteeksi valittiin Dutzendteichjärven pohjoisrannalla sijaitseva kosteikkoalue. Rakennuksen vakauden varmistamiseksi perustukset koostuvat mm 20 000 kapeaa pilaria. Itse tukikohta on jo kuluttanut käsittämättömiä resursseja.
Sodan puhkeaminen pysäytti työn. Toiselle puoliajalle asti 1939 oli mahdollista rakentaa suuri osa pääauditorion kuoresta (ilman kattoa) ja viereisistä rakennuksista. Valmiin rakenteen piti olla lähes korkea 70 metriämutta onnistui vain pääsemään korkeuteen 39 metriä.
Sodan päätyttyä kaupungin viranomaisilla oli erilaisia ideoita keskeneräisen rakennuksen hyödyntämiseksi. Esimerkiksi se haluttiin purkaa, mutta ideoita oli myös olemassa olevan osan hyödyntämisestä ja kauppakeskuksen rakentamisesta! Kukaan ei suostunut tällaiseen omituiseen ajatukseen, ja nykyään rakennus on suurimmat säilyneet jäljet Kolmannen valtakunnan arkkitehtuurista.
Osa huoneista on rakennettu Natsipuolueen kokoontumisalueen dokumentaatiokeskus (Saksan Documentationszentrum Reichsparteitagsgelände) (kuvattu alla) ja Nürnbergin sinfoniaorkesterin istuinpaikka on. Auditorioksi tarkoitettu sisäsali jätettiin omaan varaan.
Sisähalliin pääsemme rakennuksen itäosassa olevaa kapeaa tietä pitkin. Huomio! Paikan päällä olkaamme varovaisia, turistibussit kulkevat sitä kautta silloin tällöin.
Zeppelin-kenttä (saksa Zeppelinfeld)
Dutzendteichjärven itäpuolella on jättimäinen järvi Zeppelin-kenttä (saksa Zeppelinfeld)joka on saanut nimensä 1909 sille laskeutuneen ilmalaivan kunniaksi. Tälle alueelle Nürnbergin viranomaiset perustivat 1920-luvulla virkistyspuiston, josta osa oli nykyäänkin olemassa oleva kunnallinen stadion.
Natsipuolueen valtaan tultua luotiin lähes neliöalue, jolle vuosikongressien aikana 1933 ja 1934 oli puolueen jäsenten paraatteja. Nykyään tätä aluetta kutsutaan Zeppelin Fieldiksi. Hitlerin edessä pidettyjen konventtien aikana he myös paraatoivat Wehrmachtin sotilaat ja nuorisotyöpalvelun jäsenet (saksa: Reichsarbeitsdienst).
Vuosissa 1935-1937 aukion pohjoispuolelle rakennettiin pitkä ja melkein pitkä 360 metrin katsomo (saksa: Zeppelinhaupttribüne); jonka keskellä oli taso, josta komentaja puhui. Yläosassa oli valtava hakaristi. Speerin suunnittelema katsomo oli mallina pergamon-alttari, joka tunnetaan myös nimellä Zeuksen suuri alttari, jonka rekonstruktio on nähtävissä Pergamon-museossa Berliinin Museosaarella.
Erotettu Zeppelin-kenttä oli suorakaiteen muotoinen ja mitoiltaan 312 x 285 metriä. Se voi melkein olla siellä jossain vaiheessa 200 tuhatta ihmistä. Kolmelta muulta puolelta peltoa ympäröivät pienemmät metsiköt, joista vain perustukset ovat säilyneet tähän päivään,
Kokouksen aikana vuonna 1937 esitys kutsui valon katedraali, minkä aikana 150 ajovaloa ympäröivä alue loisti voimakkaalla säteellä ylöspäin.
20. huhtikuuta 1945 Amerikkalaiset joukot valtasivat kaupungin takaisin natsijoukoilta. Kaksi päivää myöhemmin Zeppelin Fieldillä järjestettiin juhlallinen valloitusparaati, jonka aikana viisi amerikkalaista sotilasta sai Kunniamitali, eli Yhdysvaltojen korkein sotilaallinen kunnianosoitus. Seremonian jälkeen räjäytettiin valtava hakaristi, joka oli symbolinen osoitus maailmalle siitä, että Kolmannen valtakunnan aikakausi oli päättynyt.
Pääteline ja aukio selvisivät sodasta ja niitä käyttivät amerikkalaiset joukot, mm. amerikkalaisen jalkapallon kentällä. Telineen molemmilla puolilla oli pylväikkö, joka purettiin vasta sisään 1967 turvallisuussyistä. Jonkin ajan kuluttua myös kaksi tornia rakennuksen molemmista päistä purettiin.
Voimme vapaasti mennä osaston säilytettyyn osaan ja lukea englanninkieliset kuvaukset. Pääsemme paikalle esimerkiksi kävelemällä Dutzendteich-järven ympäri idästä.
Nykyään aluetta käytetään kilparatana.
Kaupungin stadion (saksa Städtisches Stadion)
Bundesliiga-seuran stadion on melko lähellä Zeppelin Fieldia 1. FC Nürnberg. Rakennus avattiin v 1928 ja sitä kutsuttiin alun perin yksinkertaisesti Kaupungin stadion (saksa Städtisches Stadion).
From 1933 laitos isännöi saksalaisten nuorten Hitlernuorten kokouksia ja urheiluesityksiä.
Edellisen vuosisadan 70-luvulla stadionin jälleenrakennustyöt aloitettiin, ja seuraavina vuosina sitä modernisoitiin useita kertoja. Nykyään rakennus ei muistuta ensimmäistä versiotaan 1930-luvulta ja sillä on nimi Max-Morlock-Stadion. Se on kunnianosoitus Max Morlockille, joka vietti suurimman osan urastaan jalkapalloilijana paikallisessa 1. FC Nürnbergissä.
Wielka Droga (saksa Große Straße, Grosse Strasse)
Melkein leveä neljäkymmentä metriä ja noin kaksi kilometriä pitkä tien piti olla Wehrmachtin tärkeimmän sotilasparaatin paikka.
Reitti kulkee suoraan kohti Nürnbergin linnaa, jonka oli tarkoitus symboloida entisen suuren Ensimmäisen valtakunnan yhteyttä uudistettuun Kolmanteen valtakuntaan.
Tie on edelleen olemassa ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia. Vuonna 2022 osa reitistä kunnostettiin.
Saksan stadion (saksaksi: Deutsches Stadion)
Suuren tien itäpuolelle suunniteltiin rakentamista maailman suurin stadionjohon oletusten mukaan piti mahtua n 400 000 katsojaa! Fr. suunnitteli esineen hevosenkengän muotoiseksi. noin 800 metriä pitkä ja 450 metriä leveä. Itse hanketta pidetään yhtenä parhaista esimerkeistä natsien megalomaniasta.
Rakentaminen on virallisesti alkanut 9. heinäkuuta 1937mutta sodan syttymiseen asti kaivettiin vain perustukset ja syvä kuoppa. Sodan jälkeen kuoppa tulvi, josta ns Silver Lake (saksa Silbersee).
Huomio! Sodan jälkeen vesisäiliötä käytettiin eräänlaisena kaatopaikkana, johon kaadettiin kaikenlaista jätettä; emme missään tapauksessa saa mennä veteen tai koskea siihen!
Leopold Hall (saksa Luitpoldhalle)
Leopold Hall (saksa Luitpoldhalle) perustettiin vuonna 1906 näköalalla Baijerin kuningaskunnan näyttely jugendtyyliin, joka oli tuolloin suosittu. Näyttely pidettiin Nürnbergissä vuoden aikana 100 vuotta kaupungin liittämisestä Baijerin kuningaskunnan rajoihin. Sisällä esiteltiin koneita ja muita teollisuuslaitteita.
Alkuperäinen rakennus oli pitkään yläpuolella 180 metriä ja sali 50 metriä leveäjonka sisustus muistutti tyypillistä Münchenin oluthallia. Seuraavina vuosina Leopold-salissa järjestettiin erilaisia tapahtumia ja tapahtumia.
SISÄÄN 1933 entisen näyttelyhallin vaihto NSDAP-konventteihin alkoi. Albert Speer vastasi muutosten suunnittelusta, ja ensimmäinen kongressi rakennuksessa pidettiin vuosi töiden alkamisen jälkeen. Remontin jälkeen se voisi olla jopa sisällä kerralla 16 000 ihmistä.
SISÄÄN 1935 voimaantulosta ilmoitettiin Leopold-salissa Nürnbergin lait.
Rakennus tuhoutui täysin yhden ensimmäisistä kaupunkiin tehdyn hyökkäyksen aikana yöllä 28 29. elokuuta 1942. Alkuperäisestä salista on säilynyt tähän päivään vain rakennukseen johtavat portaat.
Kävely entisten laskettelurinteiden läpi
Tähän päivään mennessä alkuperäisistä rakennuksista ei ole säilynyt paljoakaan, mutta entinen laskeutumiskompleksi on edelleen suurin säilyneen natsiarkkitehtuurin alue. Kongressitalon tilat avattiin Natsipuolueen kokoontumisalueen dokumentaatiokeskusSiitä kirjoitimme muutaman sanan johonkin seuraavista osista.
Kolme rakennusta ovat hyvässä kunnossa:
- keskeneräinen kuori Kongressitalo,
- säilynyt alkuperäisessä kunnossaan Hall of Heroes,
- Katsomo klo Zeppelin-aukiojoista osa purettiin sodan jälkeen.
Jäljellä olevista rakennuksista on säilynyt kirjaimellisesti yksittäisiä fragmentteja / kiviä.
Alueella on englanninkielisiä infotauluja, jotka kuvaavat ohittamamme rakennuksia ja alueita sekä osoittavat sijaintimme.
Kestää noin kahdesta kolmeen tuntia rauhassa kävellä koko rinteen läpi ja nähdä kaikki jäänteet (ei sisällä käyntiä dokumentaatiokeskuksessa). Jos haluamme välttää pohjoisosaa ja sankarihallia, noin puolitoista tuntia pitäisi riittää.
Kuinka päästä kongressialueelle? (päivitetty syyskuussa 2022)
Helpoin tapa päästä Hala Kongresowan alueelle on käyttää raitiovaunu numero 8joka lähtee päärautatieasemalta (Nürnbergin Hbf-pysäkki). Jäämme pois bussipysäkillä Doku-Zentrum. Matka-aika asemalta on n 12 minuuttia. Lipun voi ostaa bussipysäkin automaatista.
Kokouspaikka tänään
Sodan jälkeen kaupungin viranomaiset päättivät palauttaa Dutzendteich-järven ja ympäröivän alueen asukkaille. Nykyään se on yksi paikallisten suosituimmista lomakohteista. Paikan päällä voimme vuokrata veneen ja uida järvellä, kävellä tai lenkkeillä tai mennä johonkin kahviloista. Joskus on vaikea uskoa, että alle 100 vuotta sitten täällä tapahtui yksi maailman epäinhimillisimmistä poliittisista muodostelmista …
Veneen vuokrauskustannukset (päivitys toukokuu 2022):
- 30 minuuttia 2 hengelle - 8 €
- 30 minuuttia 3 hengelle - 10 €
- 30 minuuttia 4 hengelle - 12 €
- tunti 2 hengelle - 12 €
- tunti 3 hengelle - 14 €
- tunti 4 hengelle - 16 €
Vuokraa SUP (Stand Up Paddling) -lauta tunniksi - 12 €
NSDAP-kongressialueen dokumentaatiokeskus
SISÄÄN 2001, keskeneräisen rakennuksen huoneissa Kongressitaloavattu Dokumentaatiokeskus natsipuolueen kongressialueille (saksa: DSearchszentrum Reichsparteitagsgelände). Museo esittelee: natsipuolueen historiaa, Nürnbergin sopimuksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Sisältä löydät 19 temaattista näyttelyä, jotka esittelevät mm.
- tapa Adolf Hitler tuli valtaan, hänen historiansa ja puolueen alku,
- Münchenin vallankaappauksen historia,
- Nürnbergin laskettelurinteiden historia ja arkkitehtuuri,
- kuvia Nürnbergistä ennen mielenosoituksia ja niiden aikana, joissa näkyy mm iloiset saksalaiset vierailemassa kaupungissa ja juomassa olutta,
- Nürnbergin lakien historia, muihin rotuihin ja uskontoihin kuuluvien ihmisten sortaminen,
- natsipuolueen loppu ja sitä seuranneet Nürnbergin oikeudenkäynnit.
Museon ainutlaatuista arvoa ovat valokuvat ja multimediasuunnitelmat laskettelurinteistä, joissa voimme nähdä kompleksin vuosien ajalta 1933-1938.
Kierroksen päätteeksi lähdemme kongressitalon auditorion avoimen sisätilan yläpuolella olevalle näköalatasanteelle.
Kuvaukset museossa ovat vain saksaksi, mutta sisäänpääsyä varten saamme puolankielisen äänioppaan ilman lisämaksua. Käytämme n kaksi tuntianiin kauan kuin päätämme kuunnella kaikkia kuvauksia.
Museo on vaikea. Puolalaiset vierailijat voivat kokea usein vihaa tai surua, ja osaa näyttelyistä voi olla vaikea kuunnella kokonaisuudessaan. Kokonaisuus esitetään objektiivisesti, vaikka ilmeisesti suuri osa näyttelystä esittelee Saksan näkemystä natsiterroristista omia kansalaisiaan kohtaan, mikä vaikutti osan saksalaisen yhteiskunnan todellisen vastarinnan puutteeseen.
Käytännön tietoja (päivitetty elokuussa 2022)
Näyttelyalueen sisäänkäynti sijaitsee rakennuksen koilliskulmassa Kongressitalo osoitteessa Bayernstraße 110 (Bayernstrasse 110).
Pääsymaksut:
- Aikuiset - 6 €;
- Lapset ja opiskelijat - 1,50 €.
Hinta sisältää puolankielisen äänioppaan.
Aukioloajat:
- maanantaista perjantaihin klo 9.00–18.00;
- lauantaista sunnuntaihin klo 10.00-18.00;
- Viimeinen sisäänpääsy klo 17.00.
Nürnbergin oikeudenkäynnit, oikeuspalatsi (saksalainen Justizpalast) ja huone numero 600
Sodan jälkeen liittoutuneet valitsivat Nürnbergin hänen tapaamispaikakseen Kansainvälinen sotilastuomioistuin ja missä muiden sivuoikeudenkäyntien oli määrä tapahtua (ns. Nürnbergin oikeudenkäynnit). Se oli tavallaan symbolinen viesti yhteiskuntaan piilossa oleville Hitlerin kätyreille - paikkaan, jossa kongressit pidettiin, kukistetun hallituksen tärkeimmät hahmot loppuisivat.
Tuomioistuimen toimipaikka valittiin historiallisen vanhankaupungin länsipuolelle Oikeuspalatsi (saksa Justizpalast)joka ei kärsinyt liittoutuneiden ilmaiskuista. Tuomioistuinkompleksi rakennettiin v 1909-1916 ja lukemattomien "pintaisten" huoneiden lisäksi siinä oli myös moniselliinen vankilatila, jossa vankeja ja joitain todistajia pidettiin oikeudenkäyntien aikana.
Oikeudenkäynnit ja kuulustelut pidettiin v Huone numero 600, joita voimme tarkastella, kunhan tiettynä päivänä ei tapahdu yhtään tapausta.
Pääoikeudenkäynnin tarkoituksena oli tuomita tärkeimmät sotarikolliset ja heidän työtoverinsa. Tuomioistuimeen kuuluu syyttäjiä neljästä kansainvälisen sotilastuomioistuimen perustavasta maasta: Ranska, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Venäjä. Oikeudenkäynnin aikana venäläiset syyttäjät yrittivät syyttää Katynin rikoksia Saksan puolelta, mutta väärennös oli liian ilmeinen ja johtopäätös jätettiin kokonaan pois.
Tuomioistuin on istunut siitä lähtien 20. marraskuuta 1945 - 1. lokakuuta 1946. Päällä 12 ihmistä tuomittiin kuolemaanjoista kymmenen hirtettiin 16. lokakuuta 1946. Hermann Göring teki itsemurhan ennen tuomion täytäntöönpanoa, ja Martin Bormann tuomittiin poissaolevana, vaikka hän oli jo kuollut oikeudenkäynnin aikana, mutta liittolaiset in 1946 he etsivät häntä yhä elossa. Useita muita ihmisiä tuomittiin vankeusrangaistukseen, mukaan lukien Albert Speer, hiihtoaluekompleksista vastaava arkkitehti.
Pääprosessin päätyttyä se alkoi 12 sivuprosessia (ns. Nürnbergin oikeudenkäynti) asti kestäneiden Yhdysvaltain sotilastuomioistuinten edessä 1949. Kurssissaan tuomittiin erikseen lääkäreitä, sotakonetta tukevien yritysten työntekijöitä ja lakimiehiä. Myös täällä monet ihmiset tuomittiin hirttämällä ja elinkautiseen vankeuteen.
SISÄÄN 1950-luvulla Saksan ilmasto muuttui. Ja vaikka jotkut kuolemantuomiot pantiin täytäntöön tehokkaasti pian tuomion julistamisen jälkeen, joitain pitkiä vankeusrangaistuksia lyhennettiin seuraavina vuosina merkittävästi - joissakin tapauksissa jopa elinkautisesta vankeudesta 10 vuoteen. On myös tapauksia, joissa kuolemanrangaistus on korvattu 10 ja 15 vuoden vankeusrangaistuksilla.
Vierailu Oikeuspalatsissa - Nürnbergin oikeudenkäynnin muistomerkki
Oikeuspalatsin kolmanteen kerrokseen perustettiin Nürnbergin oikeudenkäynneille omistettu erityinen näyttely - Nürnbergin oikeudenkäynnin muistomerkki (saksalainen Memorium Nürnberger Prozesse). Suurin osa näyttelystä kuvaa vuosia 1945-1949, mutta myös Adolf Hitlerin ja hänen puolueensa alkua, sota-aikaa ja oikeudenkäyntien päättymisen jälkeistä aikaa.
Tekstimateriaalien lisäksi näyttelyssä on myös esineitä itse prosesseista, mm alkuperäiset penkit tai arkku, jossa todisteita säilytettiin.
Sivuston kuvaukset ovat vain saksaksi, mutta sisäänkäynnin yhteydessä saamme ilmaisen puolankielisen äänioppaan. On parasta varata vierailullesi noin kaksi tuntia; puolankielisen materiaalin pituus on vaikuttava.
Oikeudet jatkuvat edelleen huoneessa 600, mutta jos se on ilmainen, voimme myös katsoa sitä. Vaikka huone olisi varattu, voimme katsoa sitä näyttelytasolta pienen ikkunan läpi. Ikkunoista pääsemme myös katsomaan vankilan jäänteitä ja entistä kävelypihaa.
Käytännön tietoja (päivitetty elokuussa 2022)
Pääsymaksut:
- Aikuiset - 6 €;
- Lapset ja nuoret - 1,50 €.
3 € maksamisen jälkeen saamme päivälipun, jota voimme käyttää myös muissa kaupungin hallinnoimissa museoissa.
Lauantaisin klo 14:00 järjestetään englanninkielisiä opastettuja kierroksia 3 € lisämaksusta.
Pääsypäivät ja -ajat:
- Oikeuspalatsin näyttely on avoinna joka päivä paitsi tiistai.
- Kesäkausi (1. huhtikuuta - 31. lokakuuta):
- arkisin - klo 9.00-18.00;
- viikonloppuisin - klo 10.00-18.00;
- Muina kuukausina näyttely on avoinna klo 10.00-18.00.
Ajaa:
Oikeuspalatsille pääsee metrolinjalla U1. Jäämme pois asemalta Bärenschanzejosta meillä on vielä useita satoja metrejä matkaa.
